Jos vasikkailmiön perussääntöjä noudattaisin, niin tässä lukisi vain ja ainoastaan:

VASIKKAILMIÖ ON VIETETTY. HAUSKAA OLI. EI RAPORTOITAVAA!!

Mutta näin vanhemmiten rikotaan vähän sääntöjä..

Olipa harvinaisen kaunis ja aurinkoinen päivä, kun kolkutin "hiekkalaatikko" ystäväni Rosen penthousen ovea Helsingissä. Oli perinteisen vasikkailmiön aika. Tiesin, että Rosella oli ollut pippalot edellisenä iltana, joten olin varautunut kylmälaukulla, jossa oli pientä helpotusta tarjolla, mikäli neidillä jyskyttäisi päätä kovasti. Kömmimme Rosen terassille ja leppoisan aamutuulen hivellessä pistimme brunssin pystyyn. Olin hakenut "Maralta" torilta loistavaa broiler-aurajuustopiirakkaa, cittarista tomaatti-mozzarella salaattia, sekä lohisalaattia. Sekä tietysti jälkkäriksi tuoreita suomalaisia mansikoita. Itse oikeutetusti päivä kilistettiin alkuun Fresita mansikkakuohuviinillä. Päivä oli upea, meri sininen ja lokit kirkuivat taivaalla. Jännitystä oli myös ilmassa, olihan nyt vasikan 15-vuotisjuhlat alkamassa.

Vasikkaa alettiin viettämään 15 vuotta sitten, siksi, että Rose ja minä halusimme pyhittää yhden päivän vuodessa meidän ystävyydellemme ja siinä samalla vetää kunnon perseet, tanssia ja hullutella sielumme kyllyydestä. Kävimme koulua eri maissa ja näimme todella harvoin. Äideillemme tämä oli vuoden kamalin päivä tai ainakin yö, kun piti odottaa ja pelätä missä kunnossa tyttäret tulee kotiin vai löytyvätkö putkasta tai raiskattuina ja tapettuina jostain. Mutta äitien huolista viis, me tytöt bailattiin. (Sitä paitsi, vaikka hulluja oltiinkin, niin kaveria ei jätetty ja pidettiin huolta toisistamme). Vanhempamme asuivat aikanaan naapureina ja muksimme toisiamme jo kakruina hiekkalapiolla päähän ja ystävyys sinetöityi jo silloin elämän kestäväksi, muksittu on aikuisenakin, mutta aina töppäykset ja riidat on sovittu. Takaisin asiaan..

Päätimme ottaa suunnan kohti Espoon Kivenlahtea ja Kivenlahtirockkia. Piheys iski kuitenkin lippuluukulla ja päätimme sijoittaa 39 euron pääsymaksun parempiin suihin ja suuntasimme kohti rantaterassia. Suunnitelmassa oli nyt suuri aukko, kun teinitiikeribändit jäivät aidan toiselle puolelle. Päätimme suunnata seuraavaan pubiin, koska kyllähän nyt baarit täytyy testata, jos Kivenlahteen saakka oltiin päästy. Lonkero oli liian halpaa (4 e) ja sitähän piti ottaa sitten toisellekin jalalle. Kikattelimme siinä, kun viereiseen pöytään istahti hulvaton seurue, Siv, Timo ja Matti. Huumorintaju kalskahti heti yhteen ja pian vitsit ja jutut sinkoilivat ja nauru maistoi. Kerroimme, että olimme laskemassa vasikoita laitumelle ja Timo sai loistoidean, että lähdetään Vasikkasaareen drinkille vasikoimaan. Heillä oli paatti satamassa. Minulle drinksut ja saaristo kelpaa aina ja kun Siv vielä kutsui meidät mökille saunomaan ja grillaamaan, niin mikäpä siinä. Huomasin, että Matti vilkuili kiinnostuneen oloisena Rosea ja ajattelin, että tästä saadaan kunnon vasikka, katsotaan mihin päädytään. Ja kyllä äiti, muistimme kaikki varoituksesi. Vieraiden mukaan ei saa lähteä, koska ne ovat piponvääntäjiä ja raiskaajia ja tappajia, ei saa saattaa itseään avuttomaan tilaan, karkkia ei saa ottaa vierailta miehiltä ja kyllä, jos olisi tarvinnut, olisimme käyttäneet kondomia, mutta kun tässä ei ollut siitä kyse ja, kyllä käytimme pelastusliivejä ja myöhemmin peflettiä saunassa.

Gula Villa on kaunis, mutta hintava ravintola Vasikkasaaressa. Yhteysaluksilla pääsee Helsingistä, suosittelen. Mietin, että näin saaressa kun ollaan, niin punkkien ja lentävien pistiäisten, kuten malariahyttysten tapaaminen voi olla todennäköistä, joten varustauduin nopeasti vanhalla kunnon GT:llä eli gintonicilla. Tuli maisteltua myöskin italialaista appelsiiniviinaa Sambuccaa ja eiköhän siinä sitten oltukin sauna kunnossa.

Timo ajelutti meitä saaristokierroksen ja Siv kertoi paikoista, hän oli kotoisin Helsingin saaristosta. Näimme esim. Sedun korskean "mökin" ja muutenkin kauniita huviloita, tosin olen sitä mieltä, että Turun Ruissalo vanhoine villoineen on niimp pal kauniimppa, mutta nättiä oli Espoonlahdellakin.

Siv laittoi kiukaan kuumaksi ja kylvimme sydämemme kyllyydestä. Grillaaminen unohtui ja päätimme lähteä takaisin mantereelle, varsinkin, kun Matin palvova asenne alkoi olla liian itsestään selvää ja jopa hieman ärsyttävää, tosin erittäin kohteliasta ja korrektia. Matti ja Timo heittivät meidät mantereelle ja ihmettelen vieläkin miten pääsin punnertautumaan laiturille kahden metrin korkeuteen, enkä käynyt kastautumassa satama-altaassa (luojan kiitos..). Merivesi on nyt noin 40 senttiä normaalia alempana ja laiturin tikkaat tai itse laituri voipi olla yllättävän korkealla. Rose oli ottanut mukavasti perssiistäni kuvan, kun pungersin ylös, mutta valitettavasti en saa kuvia siirrettyä sähköpostistani vuodatuksen kuvagalleriaan. Kuvia olisi ollut Gula Villanista ja tämä kaunis takalistokuvani. Parempi ehkä näin, etten aiheuta herkimmille mitään traumoja.

Ilta oli loistava, vanha ystävyys oli taas saanut yhden uuden siteen, uusia tuttuja löytyi ja illan kruunasi rasvainen pizza käsin syötynä. Aamu olikin sitten jo aivan toinen juttu... ;DDDDDDDDD