Mää ole iha puhki vaikkei mittä eriomaist syytä olekka. Tai ehkä o, ko oli kova riita elämäst Äijö kans. Vaikkei siinäkä mitä ihmeellist, nää o semmosi riitoi, jokka kuuluva elämä. Vasta- ja myätämäes. O ollu kans kaikke hauska hullumylly, kuten Pohojanmaan reissu, mone suunta vetämist ja sysämist. Tyä o alkanu, hyvä kesä kääntymäs syksy ja semmost. Mää huama va kropastain, et mää ole kääntymäs itteeseeni ja anna aika va omil ajatuksil. Mää pistä itteni tauol myäski täst lokkaamisest, vaik muu just harmitti, ko huamasi, et mont hyvä lokistanilaist o just pistäny jutu esil.

Mee palata. Olga puntarii mää päivitä, kosk se o kans täl hetkel akuutti asia ja viä omal voimas henkisest.

Polgalt mää ponkasi semmose kirja ko Minttu Hapulin Tarot-tarinat. Suosittelen klasia punaviiniä, kynttilöitä palamaan, filtti pääl ja pari tuntii antaa ajatukse viärä. See o hyvä, raadolline, inhimilline ja rumankaunis kirja, eikä liia paksu perheäireillekkä.