Mul o ilo ja kunnia viättä kaks päivä Tarja Melartini masennusluennoil firma piikki ja ole ollu ain iha täpinöissäni siält tulles. See o hiano ko valtakunna johtavi professorei ja tutkijoi osa puhu tavallise ihmise kiälel, ni et siit ymmärtä.

Masennus o mul ollu ittel hyvi lähene asia. Mul o ympäril ollu ain masentunei ihmisi ja nyy mää en tarkota mitä piänt takaisku elämäs, va vaikioi masennustiloi, joit o vaikia ymmärtä ja joist o vaikia taipua. Itte ole sairastanu keskivaikia masennukse ja syäny psyykelääkkei 16 vuatiast saakka. Välil mää oli ilma ja sit kun mää tippusi taas, aloti uurestas. Tää kuuri ei o mikkä kuuri, va tode näkösest mun loppuelämä mittane keissi. Nimittäs mee olti mun lääkäri kans vähentämäs ja lopettelemas lääket, ko mul sattus semmone elämä vaihe, et mää oli vaihtamas tyäpaikka ja mun ystävä teki ittemurha. Mää aloi taas valuma sinne musta aukko päite. Sillo lääkärs setä sano, et kyl se näyttä silt, et sun serotonitasos ei tul koska olema sil tasol, ettet sää näit lääkkeit tarttis. No amen ja tattis, sit syärä lääkkei. Täsä vaihes mää kysy teilt, et mitä miält tee olisi, jos lääkäri sanos teitil, et nyy sun tartte syärä mielialalääkkei? Kenel sää kertosi? Mist apteekist sää ne lääkke hakisi? Hakisiksää ne lääkke? Mitä jos sun tarttis kerto pomol, et sää jää sairaslomal masennukse vuaks? Mitä tyäkaverikki sanos? Menisiksää ja katkasisi vaik kinttus, et saisi olla pois töist?

Masennuksel o ni mone kasvo ja masennukse kokemus o ain yksilölline. Mut jokane joka o ollu vaikiast masentunu sano, et ei ikän halusis koke sitä enä. Yks miäs sanos, ko kysytti et pelastaisiks vaimos rintasyävält, vai kärsisiksää uurestas syvä masennukse. See miäs olis valinnu sen rintasyävä ja see rakasti vaimoas. Masennus o ni musta aukko, ni syvä tunnetila, niin loppuun imevä, että sitä ei voi järjellä selittä.

Tänä päivän jutelti aivoist ja masennuksest. Tiärätteeks kui helpottava o tiätä, et nykytutkimukse valos masennus o aivojen toiminna häiriö. Se o iha mitattavis oleva asia, see näky aivois hypotalamukses ja mantelitumakkees. Aivoje solurakenne ei kommunikoi toisilles. Ko lisämunuaisest eritty pelko- ja stressihormoni, ni hypotalamuksest pitäis eritty vasta-ainet joka sano, et ei täst mittä hättä, ota iisist va. Mut ko ne solu ei kommunikoi toisilles, hypotalamus surkastu piänemmäks ja lisämunuaine pumppa va sitä paniikkihormoni. No ni kannattiks katkasta se koipi? Masennus ei ol laiskuut tai henge heikkout, se o aivojen välittäjäaineiden ja soluverkoston toimintahäiriö. Se on siis oikia sairaus.

Mist see sit johtu? No sitä ei ossa ketä sano. Ja asia o ni monimutkane ja laaja, enkä mää ole asiantuntija, et mää jäisi asia enempä selittämä. Mut muutama mul miälekiintose asia mää sano.

Tutkimuksis o selvinny et kaikkein varhasin ja syvin tunnemuisti o ihmise mantelitumakkees. Tänne ihmine tallenta kaikke varhaisimma kokemukses. Myähemmäl iäl esim. perheväkivalla keskel asune sisarukse voiva alka oirehti väkivallast, mut kumpiki omal tavallas. Toise mantelitumakke muisto viävä syventyvä masennukse ja toise somaattise sairaute esim. eri kiputiloihi, pahimmillas vaik syäpä, kosk mantelitumakke sisältävä muisto ova kalvane ihmise immunologiaa ja ihmine o helppo nakki sairauksil. Ok. Ei ol sanottu, et kaik sairastuva, näihi liittyy mont asia, esim. ihmise tempperamentti ja sosiaalise suhte ja jopa ravinto, kaik mitä siin ympäril o. Ympäristö voi korvata geneettise perimä. Aivoje solutasol tapahtu muutoksi ympäristön muka. Identtisil kaksosil, joil o sama dna voi olla aiva erilaine aivoje solurakenne. Jos vauvana o joutunu pahoinpirellyks ja hylätyks, ympäristö muuttumine helläks ja hualehtivaks muuttaa mantelitumakke tiatoi. Silti se muistojäänne o siäl, mut tää hellä ja hyvä muistojälki o vahvempi ja keho toimi sen muka.

Sit toine asia o, et ain o sanottu et alkoholi tappa aivosolui ja mikä ei korva niit. Ei pirä paikkas! Aivoje hypotalamus pysty tuattama 1000 aivosolu vuarokaures lisä tuhoutuneitte tilal, jos viottunet aivosolut pystyvä ottama vasta käskyi muilt ja tähä tarvita esmes serotoninia ja kun ihmine otta sen masennuslääkke, ni aivo sa enemmä sitä miälihyvähormoni ja pysty korjama itteetäs.

Kolmas asia oli, et alkoholi huuhtoo sitä serotoniinia ja vaikka sanota, et alkoholi ei kompensoi mitenkäs masennuslääkke kans, ni kyl se va kompensoi. Ja raju kertaryyppäämine o vahingollisempa aivoje kannalt ko tissuttelu. Vaik jotenki luulis toista päi. Se kun sanota, et masennuslääke ei kompensoi tarkoitta lähinnä sitä et se ei kompensoi verekierro ja syräme kans eli sää ei sa henke poies itteltäs, mut jos sää jua ja ota lääket sama aika ni se o sama ko et ottas sitä lääket ollenkas, ko aivoihi ei jä sitä serotonini ko alkoholi liuotta sen veks.

Ok? No ni nyt mää paasasi syräme kyllyyrest ja olsi paasannu enemmänki, mutko e uskalla esittä muit juttui, ko en iha muista mite ne menivä. Jos joku halua lisä tieto, ni googlettaka toi Melartin, ni alka paukkuma.