Kiitos Sinulle rakas poikani, että olet tehnyt minusta äidin. Olet minulle tärkeintä maailmassa ja kaikki ne vuodet jotka sinua odotin eivät ole menneet hukkaan. Olet kaikkien odotusten arvoinen. Sinä olet kujeileva, naurava poika ja olet antanut minulle ja lähipiirillesi niin paljon hymyn aihetta. Sinulla on hyvä huumorintaju. Huomaan kyllä Sinusta, että mietit paljon asioita ja välillä olet totinenkin. Sinulla on kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, etkä vierasta, vaan luotat ihmiseen. Olet kuitenkin tarkka havannoimaan sosiaalisia tilanteita ja siksi uskonkin, ettei Sinusta tule liian "sinisilmäistä" maailman kulkijaa, vaikka Sinulla onkin huikaisevan siniset silmät.

Sinä olet taitava käsistäsi ja motoriikkasi pelaa erinomaisesti. Siinä taidossa olet tullut isääsi. Olet myös kova "tölskäämään" ja kieltämäti Rakas Tättähääräni, joskus toivoisin, että olisit hieman vähemmän aktiivinen siivoamaan ja järjestämään tavaroita. Tämäkin kuva on otettu vähän jälkeen viisi aamulla, kun päätit, että tänään siivotaan lattiat. Toivottavasti intosi säilyy teini-iässäkin :) , tosin hieman pitempään saisit nukkua!

KIITOS RAKKAANI, ETTÄ OLET! OLEN SINUSTA NIIN YLPEÄ!

Meil tääl Matilda kauniis piänes ruukkikyläs aurinko mollotta ja lämpötila alka hipoma varjossaki yli kymmene aste. Oikke kaunis päivä. Äijö rakenta tommost puuvaja toho pakal, ko see meina vaihta vanha puuvaja autotalliks, tai jotta. Mää sai eilä perennalähetykse vi-her-peu-ka-loilt ja siin ny sit o sen seittemä sorti perenna.

Mää ole tätä perenna assia ny vakavissain oike hunteeranu. Nää vanha perenna taitava olla jo usiamma vuaskymmene vanhoi ja vaik mää ole lannottanu niit ja lisänny multta, ni ei ne enä jaksa kukoista. Lisäks meil oli noi iso ulkoremonti ja piha mylläntys pahemma kerra. Mut mää haluaisi kuitenki säilyttä semmosi vanhoi lajikkei tääl, mitä täsä pihas ja pakal o kasvanu. Mää tilasi vuakkoi ja liljoi ja jota kärhämöi mitä liene, tonne nee alppiruusuje kans saava uppo iha rauhas. Mul o ollu oikke innokas avustaja mukan, joka o kiskonu kukkase taime sitä muka ylös ko mää ole saanu nee maaha multta. No toistaseks kyyti ova saane orvoki ja narsissi, et ei viäl hätä.

Matildas o viäl voimisas vappukulkue, vaik piänenemä päi onki. See o mukava, vaik tääl o asunu aatelissi ja ruuki patruunoi ja vaik mitä, ni tyäläise nää kylä kuitenki ova tehne. Ja se o kiva et siit muistutetta kerra vuares.

Täsä nyy hätäsest vappukuulumissi, poika heräs.

Mää tos talvel kävi yks pakkasaamu pelastamas Rouva Kumpare tualt karult, misä hää seisos sisätossu jalas lumisates sisävaatte pääl. Sillo oli jääny häne oves auki ja saati muari sisäl lämpimä.

Viime viikol Rouva oli kolistelemas rillal appukäytäväs ja mää kävi kysymäs onks joku hätän. Muari sanos soittavas va vähä instrumentti ja hakkas porraskairet ja sit kävi koputtelemas naapureire ovi. Ihmetteli, et kovi ova vahvatekosi estei ja kehotti muu menemä raja-airalt pois ja ainaka ei missä nimes sa ylittä sitä, et hänel o oikeus soitta instrumentti. Minkä sil sit voi. Soittako mun pualest, kunha o lämpimäs.

Tänäpä Rouva Kumpare löytys alhaalt ulko-ove luat. Oli ollu siäl yhreksä jälke, ko meirä mamma tuli ovest ulos ja oli kahre aikoihi, ko mää tuli takasi. Veri täst johtopäätökse et muori oli ollu viis tunti seisomas rappukäytäväs kenenkä välittämät et hää seiso siin. Ei välittäny meirä mammaka. Rouva Kumpare oli kovi väsyne näköne ja hää alko juttelema, et hänel o semmone olo, et hää asu täsä, mut misä hää asu ja ei kukka tul hakema hänt, vaik hää orotta. Jestas et mul kilahti.

Mää roudasi muari meirä mamma lua ja vaari häne tyttäre numero ja meirä mamma oli kiukkune, et yksityine kotihoito o sit hänel kiukkune. Jäti merä mamma kiukkusas ja meni Rouva Kumpera kans takasi alakerta ja soiti hualtomiähe paikal. Seliti tilante ja sanosi, et raha tuski o, mut muori tartte saara sisäl. Poika tuli ja päästi muori lepämä.

Keskusteli meirä äireen kans ja ymmärrä häne vastetahtosuure, kun hää oli soittanu erellisel viikol kotihoito ja heiä vastaukse oliva olle, et ei se mamma minnekkään lähde ja puhelu oli kovin ikävämuotoinen. Korinhoito ei siis halua maksava asiakka asia, kosk hää vois joutu vanhainkotti. Korinhoito ei myäs ilmoita tyttärel asia oikia laita tai itse asias kotihoito ei ol tilantetasal asiast. Heehä käyvä 3x päiväs 10-15 minuutti kerrallas.

Sanosi äireel, et vastaavas tilantees mää haluaisi ehrottomast tiätä asiast ja sit mee haetti tyttäre numero. Ei mee löyretty sitä ja asia jäi kaihertama. En mää ny voinu tehrä täl kerta enempä asia suhte. Seuraava kerra ko mää löyrä sen mamma tualt, nii taira soitta useammal tahol ja tee ilmotukse.Voi olla, et mää nosta iso haloo asiast..... Mut enne ko mää nosta, ni meirä äiree yrittää ensi bonkata Kumpare tyttäre porraskäytäväst ja selittä hänel assia.

Venäjä vammaste laste tilannet o heikentäny adoptiokialto Amerikka. Siält olla adoptoitu vammasiki lapsi. Orpokoreis lapsil o yleisest hyvä olo noi niiku päällisi puali. Vaattei o ja ruaka, mut mite mahta olla hellyyre ja kosketukse? Nimittäi ko Venäjä allekirjotti Yk:n laste oikeuksie julistukse, laste olo lastenkoreis koheniva rytinäl. Ei, siin mittä tekemist loppujelopuks sil paperil ollu, va sil, et hallitus anto mahtikäsky ja käytti sitä ainoa porkkana joka yleensä missä tahas maalimal käy, nimittäi raha. Jokasest lastekotilapsest makseta noi 3000€ vuasittai, erelletyksen et heit kuntouteta ja et heil o hyvä oltava. Jos tämmöse lapse adoptois, ni siit maksettais 1000€ yksityisel ihmisel, mut vammase lapse eivä kelpa eres kova raha kans. Kuka ei halua kummajaist, iljetyst, Jumala rangaistust.

Suames o helppo jossitella. Kaivella pikkase taaksepäi. Mennä ny 1950-luvul, jollo vammaste laste keskimääräne elinikä oli 10 vuat ja heit piretti peräkammaris, ettei kuka nää. Tiätyst oli sit kylähullu, jokka oliva niiku hyväksyttyi, mut piäni vammane laps ei ollu hyväksytty. Mite nee kylähullu sit tuliva, ni tiärä hänt?

Mikäli hunterata Suame tilannet ja esmerkiks omaishoitajie palkka raskaast tyäst, ni ei heitäkä arvosteta. Ei vammaste, sairaitte, höyrähtäneire hoitaja ol mikkä. Hoitaja ny o sentäs ihmine, mut see häne hoirettavas o taakka. Yhteiskunna varoi kuluttava taakka.

Miätitäs ny täsä viäl lääkärivala tehny ihmist tai terveyrehoiron koulutukse saanut ihmist. Kummakki ova koulutukses myätä luvanne, toine vala, toine etiikan kaut suajella elämä kaiki mahrollisi keinoi. Silti meilt löyty harmittava paljo nii sanottui ammattilaisi, jokka katsova oikeurekses valita potilaat joit auteta. Last ei nesteytetä, koska katsotaan, et hän on niin huonos kunnos. Kaks ja pual päivä lähes tajuttoman ollel sairalaletkuis oleval lapse tyännetä kuumemittari kainalo ja äiril sanota, et voitte mennä koti, vasto neurologi määräyst. Ensmäise epilepsia kohtaukse saane lapse äiril tyännetä stesolidit (epilepsiakohtaukseen tarkoitettu lääke) koura ja aika lääkäril anneta kolme viiko päähä. Näis tapauksis o semmone piirre, et kaik nää lapse ova olle kehitysvammasi lapsi. Mä kuulkaa takan ja alleviiva, et jos joku näistäki tapauksist olis ollu nii sanottu terve lapsi, ni toiminta olis ollu täysi erilaist.

Mä sano, et tämmösil lääkäreil ja hoitajil o oma paikkas helveti toiseks alimmal lautel, alin o varattu kaikil lapsi satuttavil ihmisil. Kosk heil o mahrollisuus ja vannotut valat elämä varjelemise. Missä ei luve minkälaisi elämi heirä pitä suajella.

Mää jutteli kerra yhre lääkäri kans, joka tuli kriisialuelt, misä oli nälänhätä. Hää sanos, et aika pia tottus siihe, et avu olles rajallist, kaikki ei voinu autta. Piti autta niit lapsi, joil oli mahrollisuus selvitä, lopu oli pakko jättä kualema äitis syli. Hää sanos, et ihmise ei pitäsis joutu Jumala asema ja vaik kualema tottus, ni koska ei saanu hyväksy sitä. Hyväksy, et monest ihmiste toimil aiheuteta valtava kärsimys ja väistämätön kualema toisel ihmisel.

Joku viisas o joskus sanonu, et kansakunna sivistykse mitta o se miten kansakunta kohtelee heikoimmassa asemassa olevia jäseniään. Ja se on totta.

Jos joku muista, ni mullaha oli see ryytimaa kokeilu ja kahre vuare jälke kokeiluks see myäs jäi. Mansika taime ova kyl viäläki voimasas, nee onki ainoai. Menestyksekkäst olen myäs istuttanu kaks mustaviinimarjapuska ja kaks puutarhamustikkapuska. Airanki mää istuti viime vuan, mut see ei tainnu lähte.

Äijö teki mul viime vuan semmose metri kerta kaks perennapenki, vanha tuhoutune tilal. Tänä kevän pitäsis istutta ensmäset perenna. Mää mittä perennoist tiärä.

Mää huamasi sit semmose tarjoukse, misä oli suunniteltu valmis penkki ja perenna siihe ja viäl hinta oli erulline vai 55€. Mää ettisi muitaki vaihtoehtoi, mut mua miällytti tua ensi löyretty. Mää pääti tilata sen, ko halval sai. Luvi et postituskulu ova 8,90€ ja ajatteli, et ei se mittä viäläki se o suht halpa. Mää tilaile ja viimetteks mul sit tuli lasku ja siin oli lisätty 4,50€ bussikului.

Siin vaihees mua alko suameks vituttama. Lopultas kaikkie kuluje jälke mun halpa perennapenkki tuli maksama 70€. Emmää siitäkä ni nuuka o, mutku alkuperäse ilmotukse muka mää säästi vaik kuink paljo ko mää tilasi just tän perennapenki. Loppuhinta kaikkines oli kuitenki sama, ko se ensmäne alkuperäne hinta. Miks kuluttaja harhauteta näi? Sanottas suara, et täsä sul o kukei seittemälkymmenel eurol, ota tai jätä. Ko tommottas aleta venkuroima.

Mää e tykkä venkuroinnist!

Kyl mää niin pal kauhiast taas hämmästysi ku mää sai piäne vinki tai tarjoukse tai ehrotukse tai miks sitä ny menisis sanoma. Mul nimittäs vinkatti toimivast kivast kaffilast, et jos mää sitä menisis pitämä. Kyl mää semmose nanosekunni miättisi assia, mut emmää voi. Mun kaik säästö hupeniva äitiysloma ja hoitovapa aikan ja nee säästö oliva iha finalis jo entuurestas ko olla The Taloo remontoitu. Mut nyy o pohja selkest näkyvis ja nurkakki o tyhjennetty kaikist säästöist. Et pakko mun o pitä vakituine palkkatyä, varsinki ko Salo seurul tyättömyys hipo nyy sitä 20 rosentti ja mul semmone tyä o viäl olemas.

Mut saa sitä silti unelmoira. Mää illal hunterasi et mitä mää siäl kaffilassani tarjoaisi. Tuaret pulla pitäsis olla joka päivän ja mialummi usia kerta paistettu piäni määri. Korvalaakii, voisilmäpulla ja mungei. Sit ehrottomast suklaatuarejuustokakkuu ja kaht lai itte tehty sualast piirakka sesongi mukka. Muutenki tarjottava pitäsisi mennä ruakasesonkie muka. Syksyl muhevi kaalipiirakoi ja siänipiirakoi, keväl parsapiirakka ja semmottos. Vanha aja vaniljajäätelö mää kans halusisi tai vaihtoehtosest pehmist ja mansikoi. Mää e ottasis kymmeni eri sortei, mää usko, et alt kymmenel eri sortil, kunha nee o hyvi, pärjäsis. Kahve olis kahve eikä mittä ranskalaist hörhötyst ja see tarjottas kannust. Vaik ruuhka-aikan see ei mahtasis olla mahrollist. Ai ni ehrottomast siäl olis sellast rahkamurupiirakka, jonka täytten olis karviaisi, pualukoi, omenoi, persikka mitä ny millonki sato olis. Toi persikka olis sit kevä heini, muute suamalaist lähiruaka.

Nii saa sitä haaveilla.

Terve! Tulin teitäkin moikkaamaan pitkästä aikaa. Mä harrastan nykyään tämmöstä uimista ja sukeltamista. Tässä mä vielä odottelen, että tosi action alkaa.

Mä täytin tossa jokin aika sitten 7 kuukautta ja pituutta mulla on lähemmäs 80 senttiä ja painoa 12 kilon paikkeilla. Kehuvat mua isoksi ja sopusuhtaiseksi pojaksi. Mulla on nykyään neljä hammasta ja niillä mä tykkään järsiä porkkanaa ja oikeestaan ihan mitä vaan, kunhan on tarpeeksi kovaa. Hampaat on tullu suht helposti, vähän, ihan pikkisen vaan itkeskelly. Muutenkin mä oon ollu ihan terve, tai siis terve kun tässä talossa ja näillä geeneillä voi olla ;D Kova mää olen juttelemaan ja nauramaan. Aloitin jo 5 kuukauden iässä noi konttausharjoitukset, mutta päätin sitte lähteä liikenteeseen vasta nyt 7 kuukauden iässä. Ryömin ja konttasin, kumpaakin, samana päivänä ensimmäisen kerran. Ja sen jälkeen onkin sitten menty ja lujaa. Nyt mä olen hunteeranu, et jos nousis jaloilleen, niin vois päästä vielä lujempaa.

Tässä mä sukellan ja olen tulossa pintaan päin. Uimisen lisäksi me ollaan äitin kanssa käyty sienimettässä ja äiti on löytänyt paljon kanttarelleja. Lisäksi me tykätään kumpikin lukea kirjoja. Mä haluaisin vielä muskariin laulamaan lauluja, mutta äiti sanoo, että joku raja siinäkin. Kotona se kyllä laulelee mulle ja se on musta mukavaa. Kun me ollaan kotona ja iskä on töissä, niin me aika usein mennään tonne kyläkuppilaan päiväkahville. Mulla on siellä oma tuoli ja mä sitten tykkään jätskistä, äiti ei kyllä kauheesti anna sitä mulle, syö itse leijonan osan. Mä oon vähän tehny siellä hommiakin, järjestelly pulloja ja miettiny valaistusta uusiksi. Ja sit mä kyl haluun kyl seurustellakin ja olla tarjoilijoiden sylis, onhan ne vaan mua varten siellä.

Mutta tämmöst meil kuuluu. Rauhallist ja mukavaa.

Mää ole josku hunteranu, et maalimas o va ihmisi, jokka o toivottomi tapauksi, vaik mitä yrittäis. Pää voi olla ni kipiä, et mikä ei auta. Päihrekoukku voi olla ni syvä, et mikä ei auta ja sit o näit joil o kaik menny alust saakka iha päi helvetti ja kuka ei ol auttanu. Mitä sano nuarel, jota isä o hyväkskäyttäny, veli o jatkanu ja ensmäset spiidit o vedetty 12 vuatian suane ja käyttö o rahotetty myymäl itteäs. Tilanne ei ol todellaka mikä win-win. Siin o niiku jotensaki turha saivarrella ja hymyillä, et kyl sä kato selviit. Vittu kato sä pääset puale vuare pääst terapia ja katkol ja ehkä saat asunnonki joskus. Voi olla et terapia lopeteta kolme kuukaure pääst säästösyist, mut hei kato kyl sä pärjäät!

Ja yks mikä muu jotenki muute kauhistutti, oli reilu 10 vuatiaire laste hoilaama Raptori Oi beibe-biisi. Nykyaikan tämmöst insestist, ryhmäseksist kertova biisii ei päästettäis eetteri. Mut tää biisi o niinku hyväksytty. No onha se parikymment vuat vanhaki.

Mä tapasi yhre toivottama tapaukse. Hää oli kymmenise vuat sit nii syväl, et siin oli tullu pohja vasta jo aikoi sit. Hää kerto et hänelo kolme lasta, hyvä vaimo ja hää o ollu raittiin seittemä vuat. Kaike lisäks hää o perintätoimistos töisä, mihi oli kantanu kaik rahas mone vuare aja päästäkses veloistas irti ja sovitettu velkas nii sanotust yhteiskunnal.

Et kai sitä toivo sit o toivottomissaki, mut helvetillise tahrovoima se vaati ja ei siin piän helppi yhteiskunnalt tekis yhtä huano.

No jos ny hunterata, et ite mää ole feispuuki liittyny ja ite mää ole kaverini valinu, paitti tiätenki niit jokka ny o pakko otta, ko pääse helpommal. Sit yks semmone homma o tiätenki, et sää e voi itte vaikutta siihe mist ihmise tykkävä ja mist eivä. Eli mitä hee sualtava myäs sun seinälles, vaik sää ei haluiska. Ja tän taki mul meni aamukaffe väärä kurkku ja mää sai niin ma perustelise angstikohtaukse. Nimittäs mikkä ei ol ni tyhmä ko hyvä tarkottava ihmine, sillo ko se halua tehrä hyvä, eikä ymmärrä tiätylaisi eettisi sääntöi mikä o sopiva ja mikä ei.

Oma lukus o nää sovellukse: "Kopioi seinällesi 10 minuutiksi jos tunnet jonkun mielisairaan. Useimmat eivät uskalla. Mielisairaus on ihan normaali sairaus!!" ja rintasyövästä ym. ym. omat versionsa. HALOO!!!!!!! Hyvää tarkoittava, mut aiva saira naivi tapa tuara julki tärkiä asia.

Sit o nää henkilö, jokka jakava sovelluksi erittäi epäeettisist tahoilt, ymmärtämät itte mihi ova lähtene muka. Esimerkkinä täst kehitysvammase lapse vanhempi, joka jaka rasistisi uusnatsi sovellutuksi ja jakaa kommenttei, et kaikki somali pitäsis pistä säkki ja säki hakata muusiks. Täsä näky se surulline tosiasia, et Suame koululaitos o epäonnistunu sivistämise suhte. Ainaki historia opintoje suhte. Mahtava valkoine rotu olis tuhonnu välittömäst häne lapses ja tore näkösest vanhemmakki, ettei tämmöne kauhistuttava häiriö olis päässy periytymä geneettisest, et heil hitler va hänellekki.

No ensmäse sorttisist mää e ny välitä just, nee ei hetkauta muu suunta tai toise. Jos joku halu julista suvaitsevaisuuttas feispuukis, ni siit sitte va. Kunha siirtyis toiminnanki tasol, teoriast. Toise kaltase tyypi lentävä pois mun kaverilistalt, jos vahingos ova sinne päässe. Siis feispuuk listalt ja henkilökohtaselt listalt. Mä e voi siätä tämmöst typeryyt ja järje heikkout.

Mut kolmas kohta mikä saa mun näkemä punast o sovellukse, joihi mää e itte voi vaikutta ja jonka jaka joku suht järkevä ihmine, joka ei ol ajatellu assia loppu.

Tämmöne viästi mun aamukaffe hetke keskeytti ikäväst. Sovellukse otsikko oli kivoja kuvia ja sovelluksia. Teksti: "Tämä vauva on hakattu ilman syytä. Tykkää tästä kuvasta, jos vastustat lapsiin kohdistuvaa pahoinpitelyä." Ja kuva noin 6 kuukautta vanhasta erittäin rajusti pahoinpidellystä vauvasta teho-osastolla.

Nyt muutama assia.

Mää pitelin omaa 6 kuukaut vanha lasta sylissäni, jolle oli juur syättäny puuro ja joka oli oike tyytyväine ja jutteli vauvakiältänsä mulle. Mul tuli aik paha olo.

Tässä Suame maas o semmone assia ko journalismi etiikka ja meiä sivistykse taso ei kuulu julkasta helvetilliste tragedioiden kuvia. Meillä ei mässäillä verellä ja paskalla, ei tirkistellä teho-osastoje tuska, ei herkutella yksityiskohtasil kuvil ihmise raakuuksist. Meil kyl löytyis iha tarpeeks laste kaltokohtelui ja eloonjäämiskamppailu, jos semmost sais julkasta. Meillä vaikeist assioist kyl kerrota, mut kuva ova lähinnä kynttilöist tai maisemast. B-luaka julkkikse mustasilmä voira kyl näyttä lähempäki tarina kera. Muute uhri ja lähipiiri suajella ja he torellaki ova ansainne se.

Sit semmone juttu, et miks tarttis tykätä pahoinpirelly lapse kuvast? Kuka järkevä ihmine oikeest voi paina TYKKÄÄN-nappula? Kuka lähettä tollase kuva moise otsiko al? Kuka ylipäätänsä halua kualata ja näyttä olevas "hyvä ihmine" vastustamal tämmöst asia tämmösel taval? Mitä vittu se ihmine saa täst? Ja ne ihmise jokka lähtevä siihe muka?

Ja sit se lopulline dilemma. Vauva on hakattu ilman syytä. Millainen syy tarvitaan, että vauvan saa hakata? Millainen syy tarvitaan, että ihmisen ylipäätään saa pahoinpidellä?

The Talon väki toivottaa kaikille oikein ihanaa, turvallista juhannusta Leinon Nocturnen myötä!!!

Viime metreillä hermo petti ja emäntä siivosi talon ullakosta kellariin. Nyt on aikaa juoda kuppi kahvia puhtaan kodin keskellä, juhannusvieraita odotellessa!