Tämä oli meirän ensimmäine joulu tääl Matiltas ja the Talol. Mää voines toreta näi kello lähestyes pualt yät, et kaik o oike hyvi, mikäli ei oteta huamio makuuhuaneest leijuvi aromei huamio. Lanttulaatikko ei ol ain vattal niit armollisemppi..

Kyl täst meinas tulla suurempiki joulutaisto, minkä varma moni pariskunta tänäpä vuannaki allekirjotta. Joulu o ehrottomast vuare ressaavint aikka. Ensmäse taisto aiheutti tää:

Äijö oli siirtyny joulutunnelma päivä aikasemma muu ja anopi tulo pelos korkannu Leijona-potu. Äijö suuri herkku o kinkku ja ilmesest hää o lapsen jääny useast ilma sitä, ko käytös oli ko ruinaval 5-vuatial ja päähä ei millä meinannu mennä, et se hemmeti kinkku tule kyl valmiks, eikä see pala, eikä see kuivu, eikä see o raaka. Mää tiäsi kyl, et tää ko. kinkku o valmis uunis klo 22.30 jämpti, mut hanki iha Äijö varte ton lämpötilamittari. Silti meinas hermo revetä ja pahast. Toine kriisi aiheuttaja oli tää:

Ei meil mahru kuusta, ei meil ol koristei, se varistakki. Täsä o se sun helveti kuuses, ny valu varma verekki lattial. Kuka noi siivo...

Kolmas kriisi: Joulusiivous.

Mää joskus toivosi, et tääki huusholli siivottais perusteellisest, mut et sääkä koska mittä tee tääl. 3h pelkkää siivousta, mattojen tampaamista lumihangella ja Herra koko aja tiäl. Mää kysysi, et mitä sää viäl siivosi tääl? Hää näyttä lattialistoi, et noit ei ol imuroitu...... Pölyttömi lattialistoi. Siinä vaihes muhu iski ni kylmä viha, et ajatteli siirtä joulu tyysti poies täst huushollist.

No kaik varma koke näit samoi tuntei taval tai toisel, ko halu sitä parhaint joulu ja aika o kortil ja väsyttä ja toine päättä aukasta sen viisaure lähteensä.

Joulu kumminki tuli ja mää ole pahoillani ettei mul ol paljo semmosi kuvei mis ei olis joku ihmine. Mee syätti hyvi, täsä o ensmäne kattaus aamubrunssil:

Täsä o muutama kuva enne sauna tehrylt lenkilt, siin o lintusi ja tommost järveranta maisema täält. Pakkane oli kylmimmilläs -22 ja leurommillas -17.

Mut täsä kohta mun aivo taas kävivä ylilyänneil, ko kattosi jonku lapse roikkuva räystästä, noi kauka katottun. Tää otettu zuumil..

Pukki oli muutenki antelias mul, Pynteri jo sanos, et o iha vääri, et Olka saa noi pal lahjoi, mut minkä voi: Kiltti o kiltti tai skottilaine miäste hame..

Rosetalt mää sai vuasikerta klöki, mitä mää muute ny juan humaltumistarkotukses ja Alexandra Salmela kirja. Rosetta osta mul ain joulukirja! Saaralt mää sain ni suurt ja sykkivä, et ei siin mittä. Käyttöohjeitte lisäks oli olutpullo, tarvittava rentoure saamiseks.. Luhra kylpypyyhkei, puutarhakirja (! maine menny lopullisest), arpoi, joulukoristei kuuse ja paljo. Tumma kirsikkasuklaati. Pinki autokrapa.... blingbling!! Kunnakse seinäkalenteri. Kuahuviini. Gourmeesuklaat. Pinkki-nauha heijasti Sir Einolt . Kai mää muutaki sai, mut emmää uskalla mennä tonne makuuhuanese, siält kuulu just simmone tiätty tyytyväine äänährys just..

Äijö paras lahja tuli Sir Einolt. Sir Eino o käytännö miäs eikä osta mitä jonnijoutava krääsä. Hää osti Äijöl pitkävartise kenkälusika. Äijö myhäili lusikka kouras ja se oli varmast kaikkei paras lahja koko valtakunnas, Äijö ko o kironnu kenkies kans kolmise kuukaut, sen jälke ko hävitti erellise kenkälusika.

Kaike hyvä jälke mää lähri suurcityse, Salo, viämä ensi Pynteri ja Sir Eino kottisa ja sit mee menti Äire kans mun toise perinteise joulupaikka eli kummivanhempi Irene ja GOMin lua. GOM o tiätenki Anonyymi, mut mul hää o Grand Old Man eräänlaine varaisä ja turva. GOMin kans meil o semmone jouluperinne, et mee kuunnella Jussi Björlingi ja juara hehkuviini tai hyvä punaviini. Hehkuviini oli taas orottamas ja O Helga Natt alko soima. Anonyymi oli tehny myäs joulu toiseks parhaint jälkiruakka, nimittäs Punssiparfeeta. Toisiks paremppa siks, et anneta Anonyymil mahrollisuus ens vuannaki. Valoshow oli muute taas aiva mahtava, mut siit ei ol kuvei tänä vuan.

Yhre monist iloaiheist oli järjestäny Vilukissi lahjomal muu muutamal pläkkisel hamehe lämmyttimel. Tämmösi, pikkase suurempi pistetti keskiajal kirkos naiste hameitte al, ko saarna oliva pitki ja kirkos kylmä.. Nyy ne valase mun kuisti, minne mää ehtiny vaihtama jouluverhoi..

Kaike puali viäl kiitos kaikil, eikä vähite Vilukissil kahrest kortist. Kumpaki ilahrutti, toine tyrskährytti. Nyt mää ota viäl punaviini, ton klöki juatuain, kosk mää ole passannu koko joulu ja nyy o mun aika. Kylält sammu katuvalo, jonka ne teke joka yä kello 0.08. Mää toivo, ette mää ol hereil ko ne sytty kello 5.03.