Ohjeina on:

1. Nimeä 15 bloggaajaa

2. Kerro heille tunnustuksestasi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen

5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

 

Kiitos Polga!!!

1. Olen aivan ihanan pienen pojan, joka antoi odotuttaa itseään 16 vuotta, äiti. Väsynyt äiti. Onnellinen äiti. Ihan vaan onnellinen siitä, että saa sanoa itseään äidiksi.

2. Ensimmäiset kaksi kuukautta kerroin vauvalle koko ajan, että Olga tekee näin ja Olga tekee noin. En osannut mieltää itseäni äidiksi.

3. Minusta kirjoitetaan juttu yhteen hömppälehteen, joka ilmestyy heinäkuussa. En kuitenkaan ole Johanna Tukiainen ja "Artoni" voi hyvin ja on onnellisen rakastunut pieneen poikaansa.

4. Minua häiritsee, ettei minulla ole enää muuta elämää kuin vauvaelämä. En osaa enää puhua mistään muusta, eikä minulla itse asiassa olisi ketään kelle puhua.

5. Paineskelen dilemman kanssa, kertoisinko itsestäni hauskan tarinan, joka on vähän epäeettinen, mutta se tapahtuma on ainoa hauska tapahtuma mitä minulle on tapahtunut vauva-arjen ulkopuolella.......pidän itseäni jännityksessä taipuuko luontoni.

6. The Talon arvo on kahdessa vuodessa noussut noin 60 tuhatta euroa, joten voin pitää tätä hyvänä sijoituksena.

7. En ole ikinä työskennellyt Nokialla, enkä työskentele. Ja (kuiskaten) minua vähän ärsytti kun nokialaisia niin hyysättiin, ei muita irtisanottuja täällä seudulla niin hyysätty. Mutta hyvä heille! Vilpittömästi!!

Juu ja en haasta muita, mutta kiitos Polgalle!!

Nyt on niin, että minä en saa mitään kuvia lisättyä tänne ja tähän piti tulla kuvatarina pienen pojan päivästä. Mutta hyvin täällä menee, kasvetaan ja kasvetaan. Päiviin mahtuu jos minkälaista virikettä ja härdelliä. Äitin aika sitten meneekin niissä, mutta haluan silti toivottaa kaikille mukavaa kevään jatkoa ja kesäkin on ihan kynnyksellä!!!

Mee oltihin Pohojanmaalla vappua viättämässä koko kööri Rva Pinen luana. Kyllä sitte oli mukavaa!! Ei mee ihmeitä tehty, mutta kun saa olla hyvässä seurassa ja vaihtaa kuulumisia syrän juuriaan myären, niin mikäs sen mukavempaa.

Hra Pine on intohimoonen mettästäjä ja Rva hyvä ruuanlaittaja. Mee oltihi ko Ellu kana ko pöytähä lastatti mitä parhaimpia herkkuja. Hyvä kun kahvetta sai itte keittää. Se o niin notta Pohojalaasesta pöyrästä ei nälkääsenä lähretä. Että teille karemiäli tulis niin sano, että ,ää herkutteli muumuas hirvevasapaistilla, vuahejuustosalaatilla ja itte tehryillä lämpimillä rahkamunkeilla. Nii ja sitte mää en ol makkaraihmine, mutta käänsi kelkkani nopiaan, ko maisto Hra Pinen hirveliha-juustomakkaroota. Jestas muute makkara voi olla hyvää!!! Mää ruinasi yhre paketi fölihinki ja pistä rilli kuumaks tääl kotonaki.

Suurempia ei sattunu ja see oliki sit hyvää. Muu naurutti ko seisosi risteykses vaunuje kans ja oroti, et auto menevä ja auto orottiva, et mää mene. Ei tääl Salos kukka päästä kävelijää suajatiän yli, tääl o liikennekulttuuri vähä hakuses. Pohojalaaseen menttaliteettiin kuuluu käyrä hautuumaalla kävelemässä ja jotain kertoo Pohojalaasesta luanteesta, kun vanhoilla hauroilla luki esim. Entinen Tilallinen se-ja-se, Kaatui pualustaessaan rakasta isänmaataan ja niin erelleen. Se on notta jos omaisuus on menny, ni haurassa viälä kannattaa mainostaa, että kerran omaisuutta oli. Ja tua taistelutahto ny on omaa luakkaansa. Hra Pine oli kauhian närkästynyt, kun oli käymässä Raatteen tiällä ja siällä oli NEEKERI esittelemässä ja kertomassa Suamen historiaa. Siinä oli tullu jotensaki omituine tunne :D Ja tää o hyvä tahtoosta naljailua Herra Pinelle, onha se kiältämäti maalima muuttunu. :D

Kyl mää yhre muunki mullistukse koin, ko Rva Pine alko esittele uusia alusvaatteitansa. Mee olla kumpiki ain tykätty kauniist alusvaatteist ja nuarempan mää use käyti korseletti ja stay-uppei ja haaskasi palkkaraha pitsi ja silkki. Rva Pine reväytti kaapistansa puuterifärise yksikertase toppirintaliivi. Jesus, see oli ostanu ne tv-shopis myytävä rintaliivi seti. Tee tiärä. Valkoose, musta ja puuterivärise, vaa 59,90€ ja nee o maalima mukavimma. Pakko niit oli kokeilla ja kiältämäti nee oli tosi mukava pääl. Tuli simmone ajatus, et jos määki tilaisi semmose >8o... Minne o maalima menos.....

Juu-a-kimi oli hyvää matkaseura ja kerra hää sai va jetlag kohtaukse, mut muute meni hyvi. Tosi poika o kovi tyytyväine o koton. Kyl se o ni, et poissa hyvä, kotona paras!!

Mone ihmise miättivä, et jos sais lottovoito, ni mitä mää sit tekisi ja mimmone mää olisi. Antasiksmää rahaa esmerkiks köyhil sukulaisil, vai röystäilisiksmää vai mitä mää tekisi. Mää huntera aika use semmosii asioi, et jos mää osasi laulaa tai jos mää osasi tanssii tai mul ny olis joku erityistaito, jos mää olisi iha maalima paras. Mimmone mää sit olisi?

Nyy mää ole hunteeranu semmost, et jos mää olisi kaunis. Mimmone mää sit olisi. Mun luanne o tommone ylpiä sorttine ja aika päkkiki mää ole. Mää ole tullu siihe tulokse, et Luaja o suajellu mua vähemmä kauniil ulkomuarol. Mää voisi olla kovi ikävä ihmine, jos mää olsi kaunis. Mää luule, et mää voisi olla aik täyn itteetäin. Tai en tiär, jos täsä samas suvus ja kasvuympäristös olsi kasvanu, ni olisiksmää sit kuiteska. Mut ei vara venet kaara, pare olla va vähä niiko tämmöne kirko seinästä revästy perkeles.

Mää ole ain ollu kaveripiirini rumi ja lihavi, mut see mikä o ni, useimmite parhaimmal ittetunnol varustettu. Mää en ol koska ihmisi luakitellu ulkonäö mukka, va mul o kelvannu kauniit ja ruma ihmise samal taval. Mut tempperamentti, karisma, älykkyys ja huumoritaju o ratkaissu onk meist tullu kaverei vai ei. Mul o kaverein ihmisi, jokka ova tehne mallitöit ja ole mää seurustellukki semmose miähe kans, joka oli ko maa pääl laskeutunu Lucifer ulkomuaroltas. Oikiastas kaikki miähe joitteka kans mää ole seurustellu, ova olle kauniit kasvoistas, sitä e tiärä onk niis mittä muut kaunist ollu ;D

Yhteist niil kauniil ihmisil o ollu, et nee o ollu ulkomuatos vankei. Nee ei olis halunu olla nii kaunei, vähempiki olis riittäny. Tää Lucifer esimerkiks sanos, et hää o iha vapaat riista koko aja ja kun hää istu vaik kahvel kahvilas, ni tuntemato mummo voi tulla silittämä hänt ja sanoma, et kyl sää ole kaunis poika. Kuka ei ota vakavissas kaunist ihmist.

No sanota, et kauneus ja järki ei pysy samas pääs. Tostaki mää olisi pikkase erimiält, mut sanota et jos ihmine o oike saapas, ni o pare, et see raukka o eres kaunis, tai rikas. Rikkail ihmisil ei ol väli onk nee kaunei tai viisai, raha kompensoi. Mää olsi kyl miälelläin rikas. Mut kummone mää sit olisi?

Kyl maar see o pare et mää ole tämmöne enemmä hevose näköne ja köyhä. Luanne mul o kuitenki aik hyvä. Ystävälline, nauravaine ja muutonki hyväluantene. See o aik hyvä juttu.

Poikaa mää kattele, et sil killisilmäl taita olla viänti vanhempan. Jos ulkomuaroltas tule pappasas tai isäsäs, saatikka käytökseltäs. Voi ko sil tulis järkke päähä kans. Mut taita mont tyttölast viäl viärittä suuri kyyneli sen taki, tai mist mää tiärä vaik poikalasta. Ja äitee saa syrä kylmän orotta yä hiljasin tuntein.

Mää ole täst aiemminki kirjottanu, mut raskaus ja synnytys muakkas taas kroppa ni pal, et tämmöse ajatukse pönkevä taas pinta. Mahtaaks mul tulla joku riisi??

JA se olisi pitänyt Helena Erosen ymmärtää.

"Jos jokaiselle ulkomaalainen velvoitettaisiin pitämään taustastaan kertovaa hihamerkkiä, niin poliisi näkisi heti ekalla vilkaisulla, että ”ahaa, tuo on muslimi Somaliasta” tai ”ahaa, tuo on kerjäläinen Romaniasta”. Muslimeilla se voisi olla vaikka puolikuu, jonka värityksen määrittelisi esim. joku koti- tai lähtömaan kansallinen juttu, venäläisillä sirppi ja vasara, kambozalaisilla maamiina ja yhdysvaltalaisilla hampurilainen. Eli siis vaikka Sortavalasta tullut (pimeän) taksinkuljettaja pitäisi hihassaan punamustaa sirppiä ja vasara."

Jos, ette nyt ymmärtäneet, niin tämä on huumoria, this is humor. Ilman kermakakkua. James Hirvisaaren mukaan teksti on silkkaa satiiria. ”Kuten jokainen normaaliälyllä varustettu ihmisyksilö ymmärtää, Helenan teksti on täyttä pakinaa ja satiiria, jossa hyväntahtoisesti ja hauskasti ruoditaan yhteiskunnassa vallitsevaa hysteeristä ilmapiiriä.”

Eronen tekee nyt kantelun julkisen sanan lautakuntaan Turun sanomien pässeistä, jotka eivät ymmärrä huumoria sitä nenän edessä nähdessään.

Minä taas olen sitä mieltä, että ihminen tiettyyn asemaan päästessään on velvollinen pitämään turpansa rullalla ja kielensä keskellä suuta heittäessään huumoria. Ja hyväntahtoisesti ja hauskasti tässä ehdotankin, että Suomessa äänioikeus ja sananvapaus pitäisi ansaita ja perussuomalaisten olisi hyvä alkaa kantaa hihamerkkiä varoituksena muille kansalaisille vääristyneestä huumorintajusta. Hyvä hihamerkki voisi olla raksilla merkitty kermakakku.

YKSI ihmisen merkittävimmistä suhteista on hänen suhteensa äitiin. Äitisuhde on merkittävä oli sitä tai ei. On mielenkiintoista havannoida miten muuttuva tämä suhde on. Lapsena se merkitsee useimmiten turvaa, myöhemmin auktoriteettiä ja kapinointia, sitten ehkä ystävyyttä ja lopulta voidaan olla tilanteessa, jolloin äidistä huolehditaan kuin lapsesta. Jokainen asia muokkaa ihmistä ja hänen käsitystään ihmisyydestä. Myös lapsen suhde isoäitiin on ainutlaatuinen. Ja suhde lapsenlapseen ja omaan lapseen voi olla hyvinkin erilainen. Millainen oma äitisuhteesi on?

Lapsen myötä olen miettinyt paljon millainen äiti olen, millaisen perimän sekä fyysisen, että psyykkisen annan lapselleni. Miten sosiaalinen lapsestani tulee, voinko auttaa häntä oppimaan asioita, miten oma käytökseni vaikuttaa häneen. On käsittämätöntä, että joku pieni ihminen rakastaa minua niin täydestä sydemestä, ehdoitta. Illan viime jokellukset ja aamun ensimmäiset hampaattomat hymyt. Ne palkitsevat ja kiittävät valvotuista öistä ja kaikesta "omasta" luopumisesta. Olen hyvin onnellinen ja etuoikeutettu, että saan kokea sittenkin tämän kaiken.

Oma suhteeni äitiini on ollut aina hyvin vahva. Sukumme on hyvin matriarkkaalinen ja naiset ovat aina kannatelleet perheitä eteenpäin. Miehiä ei koskaan ole millään tavoin väheksytty, kyllä heille paikka on aina löytynyt. :D Syy tähänkin asiaan löytyy todennäköisesti omien isovanhempien suhteesta lapsiinsa. Siinä missä pappa oli etäinen, oli mamma läsnä ja läheinen.

Olin jo kuvitellut tietämättömyydessäni, että suhteeni äitiini oli kaiken läpikäynyt. Äiti on ollut minulle vahva turva, johon voi aina luottaa, vaikka maailma hajoaisi ympärillä. Hän ei tuomitse, vaan auttaa ja kannattaa. Aiemmasta kapinan turvallisesta kohteesta, tuli hetkellisesti autettava ja tuettava ja sitä kautta ystävä. Ajattelin, että olemme tasa-arvoisia toistemme kanssa ja se oli kyllä yksi suurimpia harhaluuloja mitä olen koskaan ajatellut.

Oman lapsen syntymä muutti suhteeni äitiini täysin. Raskas synnytys ja vaikea alkutaival sai minut huutamaan kuin pienen lapsen taas äitini apua. Masennuksessa ja hirvittävässä ahdistuksessa halusin vain äidin syliin turvaan ja antaa hänelle vauvani, koska vain äiti voisi hoitaa tuon pienen ihmisen niin, että se jäisi henkiin. Tämä tietenkin aiheutti kärhämää parisuhteessa, koska en mitenkään luottanut puolisoni mahdollisuuksiin hoitaa lastani. (Huomaatteko, kirjoitin tarkoituksella lastani, en lastamme.) Soitin päivittäin pitkiä terapiapuheluita äidille, ihan vain saadakseni hengitettyä ja purkaakseni ahdistusta ulos. Ja meni siinä tunti taas eteenpäin järkyttävän vaikeaa päivää. Ja pikkuhiljaa elämä alkoi asettua kohdilleen. Vauva, hänen hoitonsa ja parisuhdekin.

Suhde äitiin varmasti tulee muuttumaan vieläkin. Enhän koskaan tekisi niinkuin oma äitini teki, mutta uskonpa, että juuri niin tulee käymään. Ja ymmärrän äitini valintoja aivan erilailla.

Isoäidit ovat sitten ihan oma rotunsa. Minulla on tässä ympärillä näitä "supermummeja", jotka sinkoutuvat monen sadan kilometrin päähän auttamaan lapsenlapsiaan silloin kun on tarvis. Mummoenergia rulaa!!! Ennen vanhaan lapsen selviäminen riippui hyvin pitkälti isoäidistä ja hänen antamasta suojasta ja turvasta äidin ollessa usein raskaassa työssä. Ja samalta se näyttää nykyäänkin, vaikka vanhemmilla on oikeus jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta, niin isoäiti aika usein vaan hätytetään apuun ja mitä useimmin äidin puolen äiti. On ne vaan mummit tärkeitä pikkuihmisille!! Toivottavasti mahdollisimman moni isovanhempi vain käyttäisi tuon arvokkaan ajan lapsien kanssa hyödyksi. Onhan nykyään suhteessa eläkeläisillä mahdollisuuksia paljon enemmän kuin ennen ja suhde pieneen ihmiseen on korvaamaton.

KOVILLE OTTI masennuksessa kieriskely, tai itse asiassa en kieriskele, vaan jähmetyn totaalisesti, lopetan hengittämisen ja alan elämään valtavassa ahdistuksessa. onneksi olen aina omannut hyvän hoitovastineen ahdistuslääkkeille ja serotoniinin salpaajalla taas selvittiin. Ongelma noissa uuden sukupolven lääkkeissä on, että ne helposti nostavat itsemurha-ajatuksia ja kuolemantoivetta pintaan, varsinkin jos aloittaa ne niin täydellä teholla kuin minä aloitin. Mä otin maksimimäärän heti, vaikka yleensä ne pitäisi aloittaa asteittain. Mutta mä oon vanha konna ja tiedän mitä se lääke mulle aiheuttaa. Mutta sanonpa, että ilman Äijöä ja Äitiä en olisi selvinnyt. Oli se niin helvettiä. Nyt eletään taas ja asiat ovat löytäneet mittasuhteensa.

POIKA kasvaa ja porskuttaa ja nyt alan löytää iloa hänen edistymisestään, kasvustaan ja kehittymisestä. Aiemmin se oli valtavaa negatiivista pakkopullaa, vaikka minun jos kenkä pitäisi olla onnensa kukkuroilla. Ja olenhan minä. Negatiiviset tunteet johtuvat vain äärimmäisyyksiin venytetystä kropan selviytymisestä raskausajasta ja synnytyksestä, eikä hormonien melskettä voi sulkea pois. Mutta nämä tunteet nostivat myös niin valtavan syyllisyyden tunteen, että meinasin murtua niiden alle. Mutta niistä myöhemmin, ehkä.

KOVILLE OTTI, kun sain vinkin naapurilta, että metsässä menee esteetön lenkki ja lähdin sitä etsimään. Löysinkin sen ja olin tarkastanut, että reitin pääsee vaunuilla. Päätin kävellä 15 min. ja kääntyä takaisin, jos näyttää, että olen eksyksissä. 15 minuutin jälkeen tie kapeni ja alkoi tulla vastaan peuransyöttöpaikkoja, lumivalleja ja toisaalta mutaisia polunrippeitä. Päättelin olevani kuitenkin lähellä Metsähallituksen leiripaikkaa, joka on kotimme lähellä, niin sisulla vedin Emmaljungat lumen ja mudan läpi. Poika pomppi ja heilui vaunuissa ja nukkui harvinaisen sikeästi :D Minulla puutarhaletku, jota selkärangaksi kutsutaan" veisasi hoosiannaa. Mutta perkula, sieltä vaan tultiin. Vaikein kohta oli saada vaunut Tapaninmyrskyssä kaatuneen kuusen yli, mutta siitäkin tultiin. Ollaan me aika sissejä!!! Mutta seuraavan kerran kyseinen lenkki mennään kesäkuussa ja siloinkin varauksella.

Täällä siis porskutetaan, ei vielä täydellä teholla, mutta eteenpäin kuitenkin.

Nyt ei auta kuin jättää tämä blokistani vähäksi aikaa tauolle, vaikka olenkin imenyt täältä kuin sieni tsemppiä itseeni.

Pitempi aikaiset lukijat tietäjät, että kärsin kevätmasennuksesta ja nyt minulla ei ole ollut serotoniinilääkitystä päällänsä ja yhtäkkiä tajuan makaavani sikiöasennossa sängyssä. Onneksi sain itsestäni kiinni ja vaikka nyt on helvetin vaikeaa (lääkitys päällä on yleensä ollut vaikeaa...) , niin olen saanut hoidettua pojan kunnialla. Ja se on tärkein. Huusholli saa roikkua ja Äijö joutuu tulemaan toimeen yksinään ja onneksi saan apua Äireeltä. Oikein pelottaa ajatella äitejä, joilla ei ole ketään turvaamassa selustaa..

Rintamaito loppui, kun unohdin syödä ja en nuku ja stressaan koko ajan. Ihmettelen, ettei tälläinen vanha konna nähnyt varoitusmerkkejä aikaisemmin masennuksesta, mutta se varmaan kertoo vain siitä, miten lapsi imaisee mukaansa.

Lapsi sai kasteessa nimen Joakim Murkku Kiljukurkku, joista ensimmäinen on todellinen ;D, mutta muut erittäin kuvaavia.. Hän vetäisee litran korviketta päivässä ja aionkin kysyä neuvolasta voisiko hieman aikaisemmin siirtyä johonkin kiinteenpään, nimittäin kohta litroja menee useampi... Kova kaato, kumpaan vanhempaansa lienyt tullut.. Ja vaikka itse sanonkin on Juu-a-kimi harvinaisen tarkkaavainen ja virkkusilmäinen, komea poika.

Toivotan kaikille hyvää kevättä, pitäkää antihistamiinit hollilla ja ollikkalan seuranta voimassa. Voin palata juuri silloin kun vähiten sitä odotatte....

Mää ole monest sanonu, et mää pirä ittiäni melko lairoollani olevana ihmisenä. Mää ymmärrä melko helpost asia ja pysty analysoima niit. Nyy mää ole luapunu tästäki tairost.

Tänäpä mää sai hepuli, et Juu-a-kimil o sammast KORVAS. No see oli kuivunut maito. Ja sit Juu-a-kimi o kritissy ku piaru perhana o jääny kiärtämä maha ja paskaka ei oike ol tullu sen jälke ko jourutti siirtymä korvikkeeseen. Mää tiätenki ole ollu kovi tuskane poja pualest ja toisaaltas jatkuva kävely ja hötkyttämi otta voimil ja unekki jäävä kovi vähi. Mää soiti sit neuvo mun ystäväl, jol o ittel pikkune tyttölaps kainalos ja mikä tärkeint, see flikka ei ol häne ensmäne laps. Hää neuvos semmose keino, et otta vauva syli, vauva selkä äiri maha vasta ja varovast keinutetta vauva polvitaipeide alt lavuaari pääl ja useimmite kakka lentä kaares. No mää kysymä, et kui se kakka voi lentä? Hetke hiljaisuure jälke hää vastas, no siks, ko vauva o ilma housui ja vaippa. Jaaha, mää vastasi. Ystävä sanos, et voit sää laitta salkkari siihe al. Mää oli hetke hilja ja kysysi; kui? No tiätenki siks et o helpomp siivo se ja heittä roskikse. Aha, mää sanosi, mut miälessäin hunteerasi et emmää ainaka ol ni taitava, et saisi se kakka siihe osuma ja pitääks siin sit olla suala vai ei......

Salkkari= Salon seudun sanomat, suola-astia

Elämä ilman vettä on todella vaikeaa, kun siihen on tottunut, katkokseen ei ole varautunut ja kun on 5 viikkoinen puklaava vauva kainalossa. Meillä on vesilaitokselta jokin iso syöttöputki hajonnut. Vettä tulee kun kerkiää.

Vettä ei puutu taas silmistä, kun sain Virman asiakkailta lahjoja. Liikutuin, kun he olivat keränneet lähes 100€ Juu-a-kimille "moposponssia". Nämä ihmiset elävät suurin osa köyhyysrajan alapuolella ja miettivät mistä saavat ruokaa päivittäin. Käyvät leipäjonoissa ja eri avustuspisteissä syömässä ja hakemassa tukikasseja. Ja silti olivat saaneet tuollaisen summan kasaan. Oi, että kun itkettää. Itkettää vielä sekin, että slummista lähtenyt etiopialainen MIESpuolinen opiskelija oli tuonut minulle lahjaksi Etiopiasta kantoliinan. Eiköhän sekin raha olisi tarvittu ihan muualla. Itkin ihan "simona", kun kantoliina on niin pienikin, etten minä sinne nyt mahdu, mutta kaunis sininen liina päätyy kyllä vaikka pöytäliinaksi.

Ihmisten hyvyys ja ilo antaa vähästäänkin vetää niin, niin, nöyräksi.