Tänään se teki tiltin. Kuusi vuotta palvellut läppäri. Ei jaksanut enää avata ruutuaan ja konehuoneesta kuului vain pieni pihahdus. Se oli kuin vanha ystävä olisi kuollut.

Mulle on epäteknisenä ihmisenä aina kauhistus, kun jokin vehje hajoaa ja joudun ostamaan uuden. Rahaa käytän mielelleni, ei siinä mitään, sikäli mikäli sitä sattuu olemaan. Mutta inhoan teknisiin kauppoihin menemistä ja olen aivan surkea tekemään minkään valtakunnan vertailua näistä koneista ja vehkeistä ja jokainen kauppiashan kehuu omaansa parhaaksi. Olenkin ottanut taktiikan yrittää valita nuori ja mielellään miespuolinen myyjä, jos joudun kännykkä/tietokone ym. sellaisille ostoksille. He yleensä tietävät ja ovat tehneet vertailuja eri mahdollisuuksien välillä, eivätkä ole vielä niin sitoutuneet omaan kaupparyhmäänsä etteivät voisi suositella toistakin.

Onneksi sain puhuttua mukaani ystäväni, joka työskentelee Virmassa atk-asiantuntijana. Sanoin hintaluokan missä haluan läppärin liikkuvan, enkä antanut muita suosituksia/vaateita.  Yhtä konetta ehdotin lähinnä kauniin ulkomuodon takia, mutta en saanut ostaa sitä. Se jonka sain ostaa, oli ruma ja kömpelön näköinen, mutta itse asiassa nyt testaillessa, nopea ja helppokäyttöinen ja tämä iso näyttö on kyllänsä miellyttävä. Mutta hetki näihin näppäimien ihmeisiin tutustuessa kyllä menee. Mistään kolmiydinprosessoreista en ollut kuullutkaan, mutta kaipa se hyvä on, kun tämäkin menee ihan hervottomalla vauhdilla blokista toiseen ja lataa tiedostoja ennen kuin kissi ehdin sanoa.

Kaikkein parasta oli, että sain istua persiilläni ja surffailla toisella koneella netissä kun työystäväni asensi ja latasi kaikki mahdolliset tarvittavat ohjelmat koneeseen. Nyt taas voin olla melkein atk-guru tökkäämällä vain mokkulan läppärin persiisiin. On se vaan helppoa olla hyvä!

Osallistun myös tuollaiseen kisaan, jos sellainen jostain löytyy. Aikani nimittäin alkaa käydä niin pitkäksi, etten viitsi enää edes murteella kirjoittaa. Toimintasäteeni on tällä hetkellä noin 40 metriä suuntaansa. Käyskentelen siis pihapiirissä. Ja koska en voi kuluttaa niin sanotusti rasvoja, niin sen kunniaksi pidän tänään transrasvapäivän. Tosin unohdin, että transrasvat närästävät helvetisti, mutta ehdin silti syömään siitä perjantai-pizzasta pienestä sellaisesta puolet ja puolet lihapiirakasta. Minä inhoan kumpaakin, mutta jotenkin niitä vain teki mieli. Olen lihonnut huikeat 200 grammaa viime punnituksesta ja nyt painoni on koko raskauden aikana noussut, siis anteeksi laskenut -200 grammaa. Se on kuulemma oikein hyvä. Ruokavalioni tosin on ollut aivan kakkosesta, mutta en ole kertonut sitä neuvolatädille. Mitä sitä suotta tunnustamaan, jos nyt sattuu syömään pullan päivässä ja parhaassa kaksi.

Pihabongarin kuvasatoa:

Äijö hermostui ja teki tälläisen valtavan lintulaudan mihin menee ryynejä kerralla 10 kiloa. Edelliseen nimittäin meni vain puoli kiloa kerralla. Eihän se kaunis ole, mutta toimii.

Men ny helkkariin siitä, että kunnialliset linnut pääsee syömään...

Moni on murehtinut, että mikä stressi minulla on täällä viimeisilläni remontin keskellä. Ei mulle tämmöisistä stressiä tule. Mä halajan isompia ja abstrakteja asioita, kuten vaivaisten kaltoinkohtelu. Tälläiset stressit ulkoistan Äijölle, joka osaa murehtia ne paljon paremmin ja asiaan kuuluvalla hartaudella ;D Remontti on tehty ja ojat ovat kiinni. Multaa jätettiin pinoon kevättä varten, jolloin aloitetaan pihan muokkaus. Tähän mä odotan nyt lunta päälle ja sitten kutsun sukulais nöösipojat ja -tytöt laskemaan töyssyn päältä muovipusseilla ja leikkimään kukkulan kuningasta. Tarjolla kuumaa mehua, makkaraa ja pullaa.

Toiset murehtivat presidenttiehdokkaiden sovinnaisuusongelmia, minä murehdin Sesilen Hurun tekemän perintöpinnasängyn sovinnaisuusongelmaa. Se ei nimittäin mahtunut ovista kuin keittiöön saakka ja sitten tyssäsi. Kahdesta kapeammasta oviaukosta se ei sitten mennyt millään. 2 senttiä liian leveä kapeimmaltakin kohdalta, oli tyly tuomio. Ikkunat on tiivistetty talven varalle ja ne avataan vasta kesällä, että sänky tulee ikkunan kautta sisään toukokuun lopulla. Jostain kumman syystä vienoa ja hiljaista pyyntöä ovenkarmien purkamisesta ei otettu huomioon....

Mutta, koska Karikon lapset täytyy kaltereiden takana näemmä nukuttaa, niin avuksi löytyi tälläinen vanha sairaalasänky. Päällä on muuten Taivaanrannan Eijan lähettämä tilkkutyö.

Ja sitten ihan lopuksi pieni pläjäys uskonnollisia asioita.

Pihamme todennäköisesti osallistuu vuoden 2012 kaikkiin kaunis/viehättävä/toimiva piha/puutarhakilpailuihin!! Ja inspiraation lähteenä toimii tämä:

Eli kellarimme. Kellarista on nyt tällä päivämäärällä pumpattu vettä 24/7 puolitoista kuukautta. Luit aivan oikein KUUKAUTTA! Tarkkasilmäiset huomaavat tulvavedeltä pelastetun Sesilen Hurun tekemän pinnasängyn, sukuaarteen, joka tällä hetkellä on muuten tummanruskea. Mutta siitä lisää toisessa postauksessa. Vain Äijön tinkimätön raadanta, jatkuva väijyntä pelasti kellarin enemmältä vesimäärältä kuin n. 20 senttiä lattialla. Sinänsä kaikki tuhoutui sauna ja suihkuosastoa myöden, mikä on niin masentava kuva, etten viitsi sieltä pistää kuvaa tänne. Onnellista oli, ettemme olleet ehtineet rakentamaan näihin betonihuoneisiin suunniteltuja kodinhoitohuoneita, emmekä uudistamaan saunaosastoa. Sitten olisi voinut alkaa jopa selvällä suomen kielellä vituttamaan.

Optimistisempi voisi kuvitella, että puolentoista kuukauden pumppaamisella, mikä maksaa rapiat 100€/vko, sähkökatkon aikana 350€/5 pvä, vesipatja talon ympärillä ja alla olisi hieman pienentynyt. Pojat ovat olleet n. 15 min. tauolla ja tuolla noin 30 sentin syvyydessä on sokkelin pohja jonka alta suihkuaa vettä. Poikien lähtiessä pulputus talon alta oli kovin pienimuotoista. Kyse ei ole siis mistään rikkoontuneesta putkesta, vaan yksinkertaisesta luonnonmullistuksesta. Maasto ei vedä enää vettä mihinkään ja vanhat salaojaputket ovat voimattomia. Kun vahinkotarkastaja porasi lattian läpi kellarissa tarkistusreiän syntyi pienimuotoinen kylmä geysir. Täten vakuutus ei myöskään korvaa mitään kuluja tästä "vahingosta", joka ei ollut siis vahinko, vaan luonnonmullistus.

Poistoputki on saatu paikalleen käsikopelolla ja kovalla kiroamisella. Kaivinkone kuski sai vuotoa tukittua maa-aineksella ja tässä valli alkaa sortua, joten kuohuntaa riittää ja putki ei ehdi vetää riittävästi vettä.

Toinen tulppa on avattava tukkeutumisen uhalla. Mutta loppujen lopuksi kaivanto saatiin tyhjäksi ja pojat takaisin laittamaan patolevyä ja salaojaputkea.

Vuoden kaunis piha 2012 toiselta puolelta. On se vaan niin karun kaunista tuo hiekkamaa..

Kotini on linnani ja se yksi meiltä on aina puuttunut! Vaan ei puutu enää.

Vallihauta! Liput liehumaan ja ritarit ratsastamaan!!

Mun on ihan pakko laittaa ei-maksettu mainos kummisetäni blogista vielä ihan muutaman kerran vain näkyviin!!

Ei siksi, että Matti Mää siitä mitään niin sanotusti hyötyisi tai saatikka minä, mutta olen ottanut aamutavoikseni lukea tuon nasevan päivittäisen kolumnin mistä milloinkin ja tänäkin aamuna aamupuurot purskahtivat näytölle Matti Mään Italian reissun takia. En tiedä onko kenenkään muun mielestä jutut hauskoja, mutta minulla nyt sattuu olemaan vähän musta ja kieroutunut huumorintaju....

Osoite on: www.mattimaa.vuodatus.net

Seuraa päivän saarna.

Ihmisen on äärettömän tärkeää muistaa menneisyytensä ja tiedostaa ympärillä olevan maailman tapahtuvat. Vain täten ihminen voi jalostua ja ymmärtää elämää ja kilvoitella parempaan. Siksi myös vaikeita ja kauheita asioita pitää silloin tällöin pysähtyä muistelemaan, ilman kiihkoa, vain surua tapahtuneesta tuntien ja halusta toimia niin ettei elämässä koskaan tapahtuisi vastaavaa.

Tälläinen dokumentti, testamentti, oli 18.1.2012 keskiviikkona TV1:ltä tullut Auschwitzin erikoisyksikkö. Puolanjuutalainen Henryk Mandelbaum oli Auschwitzin Sonderkommando-mies. Hänen tehtävänään oli tuhota mahdollisimman monta yksilöä omasta kansastaan, palkintonaan kuukauden tai kahden lisä eliaikaa ja yleensä myös hitusen verran parempaa/vahvempaa ruokaa. Henryk totesi moneen otteeseen, että vaikka he eivät olleet kuolleita, he olivat eläviä kuolleita, kaikki inhimillisyys oli poistettava mielestä ja vain elettävä ajassa, jossa yksi sekunti tuntui minuutilta, minuutti tunnilta, tunti viikolta. Auschwitz ei koskaan poistunut Henrykistä.

Saksalaiset pyrkivät tappamaan kaikki Sonderkommando miehet, koska he olivat aitiopaikan todistajia siitä mitä holokaustissa todella tapahtui. Vain kourallinen heistä selviytyi.

Olen lukenut myös Shlomo Venezia n teoksen "Sondercommando- tarina Auschwitzista".

Ihminen käytti kaasua tappamiseen ensimmäistä kertaa Ensimmäisessä Maailmansodassa ja silloin se koettiin liian hallitsemattomaksi elementiksi. Tuulen kääntyessä kuoli helposti myös omat miehet. Tuho oli myös jotain liikaa kokeneille sotaratsuillekkin.

Tuho ei ollut liikaa manipuloiduille saksalaisille ihmisille, jotka tehokkaasti rotuhygienian nimissä tappoivat n. 80% euroopan juutalaisista ja ison osan kehitysvammaisista, homoseksuaaleista, mustalaisista jne. Saksalaisen teollisuuden lasketaan myös kehittyneen ja järkyttävintä Henrykin todistuksessa olivat normaalit huoltomiehet, jotka pitivät kunnia-asianaan saada uunit, luunmurskauskoneet ym. toimimaan kovassa paineessa moitteettomasti. Yritykset kilpailivat kuka pystyi toimittamaan parhaiten joukkotuhontaan soveltuvia asioita. Täten kemian ja rautateollisuuden voittokulku alkoi Saksassa.

Maailmassa on paljon pahaa, kansanmurhia, sotia. Minä muistan Toisen Maailmansodan aikana, jota ei ikinä olisi pitänyt tapahtua. Minä muistan Holokaustin niin suurena ihmisrikkomuksena, että jokaisen pitäisi taistella omalla tavallaan ihmisrikkomuksia vastaan, ettei ikinä, ikinä mitään tällaista pääse tapahtumaan.

Suomalaisen ihmisen on helppo arvostella toisia ja usein se johtuu vääränlaisesta suvaitsevaisuudesta tai ymmärtämättömyydestä. Onko oikein, että pidämme naapurin Leenasta, joka on oikein hyvä naapuri, vaikka vihaakin neekereitä ja usein käyttäytyy epämiellyttävästi sellaisen nähdessään. mutta kun Leena on niin hyvä naapuri. Onko oikein vihata homoja, tosin työkaveri Pekka on homo, mutta se on ihan hyvä tyyppi, mutta muuten homot saisi hakata ja tappaa pois.

Ei tarvitse halata näin suuria asioita, ihan vilkaisu paikallislehtemme Salon seudun sanomien tekstaripalstalle riittää.

Salon seudun sanomien tekstaripalstalla on tällä hetkellä menossa hyökkäys yksinhuoltaja äitejä vastaan. Yksinhuoltaja äidit ovat velttoja, epäsiistejä, jopa alkoholisoituneita sohvaperunoita, jotka tekevät lapsen jokaisen vastaantulevan miehen kanssa ja elävät yhteiskunnan tuella. Huutia viimeaikoina ovat saaneet myös sosiaalitoimiston asiakkaat, jotka lasketaan auttamatta luusereiksi ja alkoholisteiksi. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö rakennemuutoksen ja korkean työttömyyden alueella.

Minä muistan oman lapsuuteni yksinhuoltaja äidin lapsena, äpäränä. Minä muistan blokiystävääni, joka kertoi omaa tarinaansa joutuessaan luopumaan lapsestaan köyhyyden vuoksi. Lapsi on noin minun ikäiseni ja vaikka bloki on suljettu, toivon, että nämä kaksi, sekä äiti, että lapsi ovat tavanneet toisensa, pystyneet luomaan uuden aikuisen suhteen toisiinsa. Ja minulla on olo, että he ovat pystyneet siihen.

Minä ihmettelen, että vuonna 2012 ihmiset ovat näin pikkusieluisia. Minua hävettää näiden ihmisten puolesta. Ja vaikka yritänkin pitää mielessä (muistaakseni) Presidentti Kekkosen lausahdusta: "Silloin kun provosoidaan, ei pidä provosoitua." Myönnän, että provosoidun.

Muistakaa ihmiset, muistakaa.

Moni vakilukijoista muistaa nyt jo haudatun blogin POHOJALAANEN TASA-ARVO, HETKINEN!!!!!!

Siis nyt kuulkaan on käynyt niin, että Pohojalaanen on noussut kuin Feenix-lintu tuhkasta ja rutistaa entistä tiukempaa tekstiä osoitteessa www.route66.vuodatus.net . Menkää ihmeessä tutustumaan ja vanhat lukijat, nyt sitä taas saa!!!!!

Mutta varsinainen uutiseni oli, että Kummisetäni GOM on alkanut myös kirjoittaa blogia. Tämä blogi löytyy osoitteesta www.mattimaa.vuodatus.net .

Grand Old Man on Pohojalaasen kirjoittajan Irenen aviomies, Rosetan ja Kuopuksen isä ja minun kummisetäni - Anonyymi.

Anonyymi on myös minulle kuin toinen isä ja ihminen joka saattaisi minut alttarille, jos ikinä hairahdun avioliiton polulle. Olen ollut hänen kanssaan tekemisissä rapiat 39 vuotta. Anonyymin vahvuuksiin kuuluu hulvaton huumori ja asioiden kyseenalaistaminen ja päälaelleen kääntö. Hänen lapsenlapsensa Larvanto kutsuu häntä myös Google-Matiksi, johtuen suuresta yleissivistyksestä ja elämänkokemuksesta. 

Suosittelen lämpimästi kumpaakin blogia.

Mee olla kovi juteltu laihruttamisest ja sopivast ruakavaliost täsä kaveriporukas tual feisbuuki pualel.

Kuka kannatta karppaamist ja kuka mene siin äärilairoil ja joku taas ayä ohes hyvälaatusi hiilihydraattei. Tiätenki hyätyliikunta kannateta ja joku o menny tiäs minne jumppatunnil tai itsepualustuskurssil polttama rasva pois.

Mullaki o äärest yksinkertane dieetti. Ja hyvi tippu paino.

Aamul juara hyvi laimennettu appelsiinimehu noi 8 dl. Oteta monivitamiini pilleri, kaks kalkki+D pilleri ja yks magnesium pilleri. Magnesiumi voi kyl otta illallaki, ko see ny sattu pistä maha veteläks. Mul ei ol kyl sitäkä vaiva ollu, pikemminki päivasto.

Päiväl yritetä syärä. Oteta pari piänt peruna tai yks iso ja soosi pääl. Rehui viäre ja raejuusto, jos kaapis o. Oksenneta ne puale tunni pääst ulos. Juara nelise desi vissy oksentamise jälke, röyhritä.

Noi puale tunni pääst teke miäl pulla. Laskiaispulla mantelil ja airol kermavaahrol o paras. Ruatti maalt sais isompi pulli, misä olis mantelimassa ja vaniljakräämi samas pullas kermavaahro al ja niil o semmone vaikutus perimätiaro muka, et ku niit vaappu himoissas hakema ja syä niit kaks kappala ni lapsvere valuva sen siliä tiä keittiölattial. Useist testauksist hualimati suamalaise laskiaispulla eivä vaikuta samal taval.

Pulla pysy sisäl ja joskus teke jopa miäli juara kylmä rasvatont laktoositont joppi sen seuraks.

Sit ehtoopäiväl teke miäl voileippä, se voi pysy sisäl, mut kannatta juara lasi joppi sen seuraks ja syärä päivä toine pulla. Varmuure varoiks, nimittäs yksinäs se tunte olos kovi yksinäiseks ja alka pyrkimä takas tulosuunta.

Sit lähretä vaappuma. Laskiaispulla tykkävä vaappumisest. Vaaputa 50 m postlooral ja takas. Läähätetä raskastas ja jäärä puhaltama ulos penkil. Vaaputetu laskiaispulla eivä aiheuta närästyst.

Juara 4 desi vissy tai laimia appelsiinimehu.

Illal alka tehrä miäli porkkana ja appelsiini. Appelsiinei mene kaks kappala ja babyporkkanoi noi 5 kappala. Sit alka armoto närästys, joka lakka jos syät yhre laskiaispulla ja käyt vaappumas uurestas postloora lua. Jua viäl 4 desi vissy ja röyhri ja ota varoiks 4 rennie merkkist tapletti.

Men sänky ja laro vähintäs neljä tyyny niskas ja selkäs taakse ja ala orottama et pääse käymä ensmäist kerta vessas. Vaapu vessa ja pissa neljä tippa, pala sänkys ja koht sul o sama olo, joka ei helpota enne ko käyt vääntämäs ne neljä tippa. Jos hyvi käy, voit nukku, mut jos et, ni aamul pual kuus voit nousta keittämä miähelles kahve ja tekemä voileippi.

Viikottaisis riippumattoma taho suarittamis punnituksis paino tippu noi kilo per viikko.

Aikanaan kun Ameriikoissa Abraham Lincoln valittiin pressaksi, niin painettiin puvun nappeja, joista saa nykyään hirmuiset summat keräilijöiltä. Hyväkuntoisista yli 10000$.

Nyt kaikki ostamaan Paavo & Vuokko Väyrynen-mukia perikunnalle!! Myynnissä lähes joka niemessä ja notkossa ja turuilla ja toreilla NYT!! Vain 30€!!!!

JESSUS, SEMMOISTA MELKEIN TARVITTIIN TÄNÄÄN!!

Suuri uutinen oli, että Helsingin kaupunki mielisi itselleen uutta taidemuseota. Taidemuseota ei kustanneta veromaksajien pussista, vaan Helsingin kaupungin pussista, joka tässä tapauksessa tarkoittaa siis aivan eri asiaa.

Guggenböömin museon alustava kustannusarvio on 130-140 miljoonaa euroa. Lisenssi, että saadaan käyttää Salomon R-vainaan sukunimeä maksaa 24 miljoonaa euroa 20 vuodeksi ja kello alkaa tikittää välittömästi, kun päätös rakentamisesta saadaan pöydälle. Vuotuinen tavoite kävijöiden suhteen on 500000-550000 ihmistä (koiria ym. ei lasketa), joista 300000 pitäisi olla kotimaista luomu tuotantoa. Pääsylipun hinnaksi kaavaillaan 12€/kävijä. Guggenböömissä ei ole omaa taidekokoelmaa, mutta rakennusmateriaalit ja tapa pitäisi pohjautua pohjoismaiseen desingniin ja arkkitehtuuriin. Täten Guggenbööm ei oikeastaan tarvitse mitään kokoelmaa, koska se on nähtävyys itsessään. Tosin New Yorkin Guggenböömistä voidaan saada lainaksi jokin sopiva näyttely silloin tällöin, koska rakennukset ovat samankokoiset. Niin se olisi vallan kätevää.

Toinen tämän päivän uutinen oli uusi perhesurma, jossa isä oli murhannut äidin ja kaksi pientä lasta. Tämäkin ikävä tapahtuma tapahtui Helsingissä.

Minkälainen uutinen olisi, jos Helsingin kaupunki budjetoisi 130-140 miljoonaa perheväkivallan ehkäisyyn, vaikeassa asemassa olevien pienten lasten perheiden tukemiseen ja mielenterveystyöhön?? Ja mitä tapahtuisi??

Tuottaisiko toiminta kansantaloudelle mitään? Pysyisikö harmaa talous ruodussa, vai hoivaisiko valepsykologit ja vale perhetyöntekijät perheitä. Tuotaisiinko halpatyövoimaa itä-blokista, käytettäisiinkö aliurakoitsijoiden aliurakoitsijoita? Kuka vetäisi välistä?

Ja suurin kysymys, mitä tapahtuisi yksilölle, perheenjäsenelle, olisiko syntyvällä vauvalla käsissään paremmat kortit elämään. Toisiko tämä mitään jatkumoa tulevaisuuteen?

Se joka vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki - oli erään erittäi sairaan hoirokin lempilause. Ei hän kyl vaivojansa valittanukka, mut oike ko rupes ahristama ni meni ja joi pullollise Fairy. Mut vai ja ainoastas vihreet Fairy, kosk see oli ainua ja oikia Fairy. Miälenkiintost oli sit ko vaahto tuli mustan suupiälist ko piti väkiste juatta pullolline lääkehiilt perä.

No jos jota oikia, ni lausahrus o ainaki tosi. Mul o kaike maalima kremppa ny ja ajatteli niist ny oike teil kunnol valitta.

Ensinnäki maalima raivostuttavi assia o Äijö nukkumine. Miäs kuarsa ja välil venutta ja kääntä kylke ja piarase ja taas nukku. Mää e nuku. Ja mää e oikiastas ole eres kovi väsyny, mut kroppa ei unohra. See ei anna anteeks nukkumatont yätä, va aamul oksenneta ja jos pikkase rasiteta, ni taas oksenneta. Pikkase se jousta jos saa nukuttu pari tunti päiväl. See taas o iha siit kines, antaaks herra tai rouva Joakim äitees nukkuu. Yleensä ei anna.

Herra tai rouva Joakim ei myäskään tykkää jos äitee syä. Tai jua. Tarkasti ajottae pari litraa saa aamupäiväl menemä ales nestet, mut siinäki Hra/Rva o hyvi tarkka et mitä juatava. Mialuite Pepsi Maxi, jos yrittä esim. Lidli halppiskama, ni ylös tuppa tulema. Hartwali päärynälimsa kelpa ja, ja sit toi punane muumi limpsa. Vettä hää ei halua, vaik äiti haluis. Vere hää pistä närästämä ni kauhiast, et äitee meina kualla. Laktoosittoma mairo hää hyväksy. Ja vichy, mut siinäki tartte olla rutost hiilihappo.

Eile oli mun via dolorosa, kun mun piti oike kävellä yhteensä vissi kaks kilometri. Vaappusi normi aamuoksentamiste jälke Äireelt kampaajal eli matka kertys varma 800 metri, siält tyäpaika kaut Pynteri lua ja Pynteri ko asu pual välis sitä ainua pikku töyssy, mikä Salo kaupunkis löyty ni, mun täytys siis kiivetä viäl Himalajal. Oli iha kalpia ja täriseväine ko pääsi Pynteri lua ja Pynteri totes, et jaaha sit lähretä mäke, joka Saloos tarkotta sairalamäke. Mää e saanu iha heti mittä sanottu, mut lopultas sai sanottu, et supistukse ova viäl ylhääl, et ei vissi tartte muuta ko levätä.

Levo jälke Pynteri pakkas Sir Eino vaunuihi ja mää lähri etukäte lyllertämä Eino kans kaupunki päite takas. Pynteri tais siivota ja käyrä suihkus ja rauhas kävellä mun kiinni, ko oli noi 500 metri päässy. Hissuksi menti kauppakeskukse päite ja sain ko saiki käyty Lindexis ostamas muutama suka ja housu Joakimil. Nyy meiti tarttis päästä kunnial synnytyslaitokselt ulos, ainaki noitte vaatteite suhte. Tosi jos herra Joakim onki rouva Joakim, ni sit meirä täyty äkki lähettä joku osta jota vaaliapunast tai semmost, ettei likal tul heti alkumetreil trauma vääräfärisist vaatteist.

Illal mää oli ni kippiä seljästäin ja Joakim heitti semmost breakdancee, et itku meinas tulla. Käsittääksein äiteen lantioluil ja kohru suul ei sais mittä kokovartalo pyärityksi tehrä pään varas. Mut viäl olla yhten kappalan.

Neuvolas terveyssisar vaahtos ko mää e ol syäny rauta. Ko oli hemoglobiini ni kauhiast laskenu. No jestas, jäi sitä ny jäljel viäl 123 yksikkö sinne vere millilitroihi, ni mää mittä ruppe syämä. On se tiätenki kova tiputus 149 hg, mut mun maalaisjärjel iha riittämi viäl. Tosi Joakim tilas maksapata ruuaks ja maksamakkara leivä pääl ja illaks pähkinöi. Seeki muu harmitti, ko see maksapata ehti olema liärel pikkase liia kaua ja tuli pikkase sitkiäks, mut ei auta. Tiäsittekstee muuto et maksa kappalas oli kovempi kilohinta ko jauhelihas, see oli mun miälest ällistyttävä.

No hyvä. Heti helpotti ko oike valitti. Mää taira mennä ny pitkäksein ja toivo, et jos pikkase sais nukuttuki, olis illal ehkä sit pikkase pare olo. Ja saisi tehty viäl kerra mun kävelylenki joka o ny postlaatikol ja takas. Eli sata metri yhteensä. Ja sit mää istu ulkon viäl haukkamas happe. Seeki tuntu kovi surkialt. Surkia o kropa olo, mut eiköhä tää ennakoi va sitä lähtö sinne mäkke koht. Äijö o ainaki iha lähtökuapis.