Mul ja Äijöl o ny muarostunu tälläne tratitio et mee viätetä sunnuntai melkke kokonas sängys. Maatta, syärä, puhuta ja pussailla ja välil oteta pikkutorkkui. Tiätyst nyy pikkusurkia täyty luke ja välil vilkast televisio uutisi, mut neeki o jätetty pikkase vähemmäl, ko ei siält kuitenka mittä mukava uutist tul. Pitäis ol sellane sääntö, et sunnuta sais va kerto ilosi uutisi, eikä mittä pommi-sota-onnettomuus-nälähätä uutisei, va semmost va, et maalimas ol kaik hyvi. Nyy levätä. Ja vaik semmosi uutisei, ko eilä, et pikkupoik putos kuurennest kerroksest ja jäi henki, selvis murtunel rantel. Tarinoi jol o hyvä loppu. Voi olla et maanata olis sit ahristuspäivä, ko kaik ikävä uutise tulis kahre päivä ajalt.

Tämmöttös iltapäiväl mää jo vähä ala kattella paikoi sil silmäl, et pitäsiks mun vaik vähä siivo? Mutko tualt sänkypohjalt ole jo saanu pistetty kone pesemä kaks pesällist pyykei, onnistunu ripustama ne ja tiskannu eiliset herkku lihapata astia poies, ni enksmää vois kääntä va kylke. On nee pölykoira siäl viäl huamennaki. Olkko.