Meehä olti juhlimas syksy saapumist siäl kultturiyhristykse rapujuhlil vanhas valimos tääl Matiltas. Tulti hyvis ajo, viimese pääl valmiin nauttima noit Luaja hyvei punasi herkui, asiamukasin juami varustunein. Kutsus luki, et oma juama mukka ja hyvä miält, ni kaik muu olis järjestäjie pualelt tyrkyl. Kävi kuitenki ilmi, et kaike rekvisiitalisäks, hee ie ollu varustautunu rapuveittil. Jos me oltas tiäretty, ni oltas otettu oma mukkase. MUTKU, jos kutsus lukke, et nimellist 35€ kulukorvaust vasta saa rapui ja ruakka vermeines kaikkines, ni kai sitä ny sit usko. Vai veisikstee oma ravu ja romppe mukanas? Siit olti saatu toisekäre tiatto, et klasei ei välttämät olis tarjol, muutaku muavise. Anonyymilt mää ole oppinu, et ei ol juhla eikä mikkä, jollei klasist juara. Et se ei passa, jos o kalli ravu noka eres ja vuasikerta viini ja sit o muavilasi, ei, ei, ei.

Tähä väli mul tuli miäle, et kutsu nimelise hinta kuulus pullo vissy? Näkiks kukka sitä vissy???

No ystävällisest rapuveittei lainatti niillekki, jokka ei ymmärtämättömyyttäs ollu ymmärtäny otta rapuveitti fölis. Elikkä meitinki porukoil.

Juhlis lauletti, nauretti ja taas lauletti, mikä loppuje lopuks alko ottama pikkase päähä, ko jossa välis olis ollu iha va kiva jutellakki seurue kans ja enne kaikke syärä hetki rauhas. Kaik vanha ja kulune kerrotti ja uuttaki koitetti vääntä ja mikäs siin rapujuhlie o tarkotus ollakki pikkase hulvattoma mauttoma, kuha ne ravu ei ol mauttomi.

Mee korjatti Anonyymi kans meiti pöyrä kertakäyttöastia roskikse ja mää huamasi kyl ko yks rapuveitti meinas just mun lautasel mennä roski, mut pelasti sen viimehetkel. Irene luavutti omas, Anonyymi ja Roseta veitte pois omistajalles. Omistaja oli jo keränny muut veittet ja sit hää alko laskema ja hyärimä ko hätääntyny kanaemo, et yks veitti puuttu. No eikös see syyttävä katse sit osottanu meirä pyötä. Etitti ja sanotti, et ei ol, täsä oli viis veistä ja ny niitte tarttis olla sul. Kulttuuritoime johtaja tuli koht meirä pöytä sanoma, et "iha tämmöttäs leikil, mut ei sunkka täält mittä rapuveitte löytysis.." "Et ei kai kukka ol piilottanu veitte minnekkä..." Roseta silmä levis ko teefati ja hää sanos, et "nonni nyt olla rapuveitti voroi. Et, Olka ja Äijö, teiät tunneta täst lähtie täs kyläs rapuveittirosvoin." Sitä ko siin ympärs käytti, ni alko sit kaikki pikkase ottama päähä, et jonku tiimari rapuveitti 4 kpl/3,40€ oli ny häviny ja meit epäilti varkaurest. Jotensaki tuli paskafiilis ja päätetti lähte koti, eikä vähite siks et tunnelma alko käyrä aika alkoholitukkoseks toisis pöyris. Meil oli mukava pöytä seurue ja heiti kans oliski ollu mukavemp jutella enemmänki. (Eks ain ni, ei me, va ne muut )

Meni sit takas sen omistaja lua ja muin naisin kysyin, et löysikssää sen rapuveitte? Juu, hää hymyil, se oli iha toises pöyräs, et kyl hänel o ny omas. Meni sit kertoma muil, et varastettu rapuveitti oli onnellisest löytäny omistajalles ja sit meit vast ottiki pannu, ko syyttömäst oli epäilty, ei pyyretty anteks ja sit kuiteski koko kylä pittä meitti rapuveittivarkain.

Ens vuan piretä kunno rapu/rosvopaisti illallise omal pakal ja mahrottoma hyväs seuras ja lauleta aavistukse verra kylttyrellisempi laului....