Nyt ei auta kuin jättää tämä blokistani vähäksi aikaa tauolle, vaikka olenkin imenyt täältä kuin sieni tsemppiä itseeni.

Pitempi aikaiset lukijat tietäjät, että kärsin kevätmasennuksesta ja nyt minulla ei ole ollut serotoniinilääkitystä päällänsä ja yhtäkkiä tajuan makaavani sikiöasennossa sängyssä. Onneksi sain itsestäni kiinni ja vaikka nyt on helvetin vaikeaa (lääkitys päällä on yleensä ollut vaikeaa...) , niin olen saanut hoidettua pojan kunnialla. Ja se on tärkein. Huusholli saa roikkua ja Äijö joutuu tulemaan toimeen yksinään ja onneksi saan apua Äireeltä. Oikein pelottaa ajatella äitejä, joilla ei ole ketään turvaamassa selustaa..

Rintamaito loppui, kun unohdin syödä ja en nuku ja stressaan koko ajan. Ihmettelen, ettei tälläinen vanha konna nähnyt varoitusmerkkejä aikaisemmin masennuksesta, mutta se varmaan kertoo vain siitä, miten lapsi imaisee mukaansa.

Lapsi sai kasteessa nimen Joakim Murkku Kiljukurkku, joista ensimmäinen on todellinen ;D, mutta muut erittäin kuvaavia.. Hän vetäisee litran korviketta päivässä ja aionkin kysyä neuvolasta voisiko hieman aikaisemmin siirtyä johonkin kiinteenpään, nimittäin kohta litroja menee useampi... Kova kaato, kumpaan vanhempaansa lienyt tullut.. Ja vaikka itse sanonkin on Juu-a-kimi harvinaisen tarkkaavainen ja virkkusilmäinen, komea poika.

Toivotan kaikille hyvää kevättä, pitäkää antihistamiinit hollilla ja ollikkalan seuranta voimassa. Voin palata juuri silloin kun vähiten sitä odotatte....