Seuraa päivän saarna.

Ihmisen on äärettömän tärkeää muistaa menneisyytensä ja tiedostaa ympärillä olevan maailman tapahtuvat. Vain täten ihminen voi jalostua ja ymmärtää elämää ja kilvoitella parempaan. Siksi myös vaikeita ja kauheita asioita pitää silloin tällöin pysähtyä muistelemaan, ilman kiihkoa, vain surua tapahtuneesta tuntien ja halusta toimia niin ettei elämässä koskaan tapahtuisi vastaavaa.

Tälläinen dokumentti, testamentti, oli 18.1.2012 keskiviikkona TV1:ltä tullut Auschwitzin erikoisyksikkö. Puolanjuutalainen Henryk Mandelbaum oli Auschwitzin Sonderkommando-mies. Hänen tehtävänään oli tuhota mahdollisimman monta yksilöä omasta kansastaan, palkintonaan kuukauden tai kahden lisä eliaikaa ja yleensä myös hitusen verran parempaa/vahvempaa ruokaa. Henryk totesi moneen otteeseen, että vaikka he eivät olleet kuolleita, he olivat eläviä kuolleita, kaikki inhimillisyys oli poistettava mielestä ja vain elettävä ajassa, jossa yksi sekunti tuntui minuutilta, minuutti tunnilta, tunti viikolta. Auschwitz ei koskaan poistunut Henrykistä.

Saksalaiset pyrkivät tappamaan kaikki Sonderkommando miehet, koska he olivat aitiopaikan todistajia siitä mitä holokaustissa todella tapahtui. Vain kourallinen heistä selviytyi.

Olen lukenut myös Shlomo Venezia n teoksen "Sondercommando- tarina Auschwitzista".

Ihminen käytti kaasua tappamiseen ensimmäistä kertaa Ensimmäisessä Maailmansodassa ja silloin se koettiin liian hallitsemattomaksi elementiksi. Tuulen kääntyessä kuoli helposti myös omat miehet. Tuho oli myös jotain liikaa kokeneille sotaratsuillekkin.

Tuho ei ollut liikaa manipuloiduille saksalaisille ihmisille, jotka tehokkaasti rotuhygienian nimissä tappoivat n. 80% euroopan juutalaisista ja ison osan kehitysvammaisista, homoseksuaaleista, mustalaisista jne. Saksalaisen teollisuuden lasketaan myös kehittyneen ja järkyttävintä Henrykin todistuksessa olivat normaalit huoltomiehet, jotka pitivät kunnia-asianaan saada uunit, luunmurskauskoneet ym. toimimaan kovassa paineessa moitteettomasti. Yritykset kilpailivat kuka pystyi toimittamaan parhaiten joukkotuhontaan soveltuvia asioita. Täten kemian ja rautateollisuuden voittokulku alkoi Saksassa.

Maailmassa on paljon pahaa, kansanmurhia, sotia. Minä muistan Toisen Maailmansodan aikana, jota ei ikinä olisi pitänyt tapahtua. Minä muistan Holokaustin niin suurena ihmisrikkomuksena, että jokaisen pitäisi taistella omalla tavallaan ihmisrikkomuksia vastaan, ettei ikinä, ikinä mitään tällaista pääse tapahtumaan.

Suomalaisen ihmisen on helppo arvostella toisia ja usein se johtuu vääränlaisesta suvaitsevaisuudesta tai ymmärtämättömyydestä. Onko oikein, että pidämme naapurin Leenasta, joka on oikein hyvä naapuri, vaikka vihaakin neekereitä ja usein käyttäytyy epämiellyttävästi sellaisen nähdessään. mutta kun Leena on niin hyvä naapuri. Onko oikein vihata homoja, tosin työkaveri Pekka on homo, mutta se on ihan hyvä tyyppi, mutta muuten homot saisi hakata ja tappaa pois.

Ei tarvitse halata näin suuria asioita, ihan vilkaisu paikallislehtemme Salon seudun sanomien tekstaripalstalle riittää.

Salon seudun sanomien tekstaripalstalla on tällä hetkellä menossa hyökkäys yksinhuoltaja äitejä vastaan. Yksinhuoltaja äidit ovat velttoja, epäsiistejä, jopa alkoholisoituneita sohvaperunoita, jotka tekevät lapsen jokaisen vastaantulevan miehen kanssa ja elävät yhteiskunnan tuella. Huutia viimeaikoina ovat saaneet myös sosiaalitoimiston asiakkaat, jotka lasketaan auttamatta luusereiksi ja alkoholisteiksi. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö rakennemuutoksen ja korkean työttömyyden alueella.

Minä muistan oman lapsuuteni yksinhuoltaja äidin lapsena, äpäränä. Minä muistan blokiystävääni, joka kertoi omaa tarinaansa joutuessaan luopumaan lapsestaan köyhyyden vuoksi. Lapsi on noin minun ikäiseni ja vaikka bloki on suljettu, toivon, että nämä kaksi, sekä äiti, että lapsi ovat tavanneet toisensa, pystyneet luomaan uuden aikuisen suhteen toisiinsa. Ja minulla on olo, että he ovat pystyneet siihen.

Minä ihmettelen, että vuonna 2012 ihmiset ovat näin pikkusieluisia. Minua hävettää näiden ihmisten puolesta. Ja vaikka yritänkin pitää mielessä (muistaakseni) Presidentti Kekkosen lausahdusta: "Silloin kun provosoidaan, ei pidä provosoitua." Myönnän, että provosoidun.

Muistakaa ihmiset, muistakaa.