Äitienpäivä on tulossa ja sehän ei jätä kylmäksi ketään. Harva päivä vuodessa herättää niin paljon tunteita, kuin äitienpäivä.

Lapsille ilon ja jännityksen päivä, nukkuuko äiti tarpeeksi kauan, mitä se tykkää lahjasta, mitä on kerhoissa ja kouluissa väkerretty pitkään ja hartaasti, onnistuuko kakku ja kahvin keitto. Meidän äiti aamuvirkkuna ainakin ehti juomaan kupin jos toisen kahvia, ennen kuin piti kömpiä takaisin sänkyyn teeskentelemään nukkuvaa. Parhaimmillaan faija oli vetänyt pitkän ryyppykuurin ja äitienpäivän leppoisuus oli kireää ja lapsille tehtyä. Muistanpa yhden ikimuistoisen aamun, kun isä oli "muiden kiireidensä" vuoksi unohtanut käydä ostamassa lahjan ja läheiseltä shelliltä osti äidille punaisen-keltaiset kottikärryt ja nuupallaan olevan ruusubegonian, vaaleanpunaisen vielä, joita äiti inhosi erityisesti. Me lapset olimme ihan innoissamme, uudet kottikärryt olivat tosi hienot, mutta äiti ei ollut oikein tyytyväinen, vähän näytti siltä, että äiti olisi ollut purskahtamaisillaan itkuun. Mutta koska äiti ei koskaan itkenyt, niin se taisi olla harhaa vaan.

Äitienpäivä on vaikea päivä. Äidin kanssa voi olla riidoissa, tai äiti on hylännyt tai muuten vain etäinen. Moni ei tiedä missä äiti on. Sielussa voi olla jäätyneenä pienen lapsen äidin tarve ja tuska, jonka tämä päivä nostaa pintaan. Äidit voivat olla petoja lapsilleen, kuka haluaa muistaa pahoinpitelevää, juopottelevaa tai insesti äitiä. Kaikki on niin kovin herttaista ja vaalean punaista, parasta äidille toitotetaan joka tuutista. Miksi?? Äiti voi olla kuollut. Onko välit selvät kuolleeseen? Jäikö jotain sanomatta, onko sielussa rauha? Onko suru läpikäyty? Onko annettu anteeksi?

Äiti. Minusta piti tulla äiti. Silti kohtuni ei kuukausi kuukauden jälkeen suostu hedelmöitymään. Kuukausi kuukauden jälkeen saan luopua toivosta, kokea pienen kuoleman. Kuka minun luonani vanhana käy, kuka minua pyyteettömästi rakastaa. Missä ovat minun äitienpäiväkorttini? Miksi elämä on niin epäoikeudenmukaista? Narkkariäidit synnyttävät terveitä lapsia, minulle olisi kelvannut vammainenkin, kunhan jaksaisi elää. Miksi juuri minun ruumiini kieltäytyy yhteistyöstä?

Äitienpäivä on hyvin tärkeä päivä, maailman naisista enemmistö on äitejä tai tulevia äitejä. Äidillä on lapsen tärkeimpänä ihmisenä erittäin suuri vastuu. Vastuu siitä mitä välittää lapsilleen. Oman aikamme lapset ovat yhä enemmän häviksissä ja samalla äitejä syyllistetään yhä enemmän. Onko normaali, maalaisjärkinen kasvatus hävinnyt yhteiskunnastamme?

Ei ole sattumaa, että kuolevien viimeiset ajatukset ovat äidissä, dementikot huutavat käytävillä äitejään. Suhde äitiin, oli se sitten minkälainen, sinetöivät ihmisen käsitystä itseensä ja suhdetta ympäröiviin ihmisiin.

Itse ajattelin viettää päivän äitini kanssa. Tehdä hänelle hänen pyytämäänsä ruokaa, olla vain ja jutella. Olen siinä asiassa armoitettu, että monen koetinkiven kautta suhteeni äitiin on selvä ja tasapainoinen. Kohtaamme toisemme aikuisina, tasavertaisina ihmisinä. Hyvine ja huonoine puolinemme. Irti emme toisistamme pääse, meidät on ikuisella napanuoralla toisiimme yhdistetty.

Miten itse aiot äitienpäiväsi viettää??