Tänään tulee TV1:ltä klo 20 dokumentti huutolaisista. Hyvä, että asiasta puhutaan. Jouko Halmekoski on kirjoittanut tästä laillistetusta orjatyövoiman kaupasta kirjan ja minusta on äärettömän hyvä, että nyky-yhteiskunnassa muistetaan myös oman maamme epäkohtia, ettemme vain luisuisi ikinä samalle polulle.

On totta, että vanhusten, vammaisten ja mielenterveyspotilaiden huollossa hoito, ravinto ja huolenpito on kilpailutettu äärimmäisille rajoille. Se epäkohta on synkkä tahra Suomen tämän hetkisessä niin kiillotetussa kilvessä. MUTTA silti ketään ei myydä orjiksi raskaaseen työhön vähimmällä summalla minkä joku tarjoaa, ihmisiä ei suljeta laitoksiin kuolemaan ja terveydenhoitohenkilökunta on maailman koulutetuinta. Meillä kukaan ei kuole ravinnon puutteeseen kuin omasta tahdostaan, ei myöskään henkilökunnan pahoinpitelyyn tai yksinkertaisiin sairauksiin, kuten virtsatientulehdukseen.

Isoisäni isä myytiin Laihian kirkonkylässä 3 vuotiaana tynnyrin päältä huutolaiseksi. Hänen äitinsä kuoli ja isänsä lähti Ameriikan ihmemaahan vuolemaan kultaa. Isän piti lähettää pojan elatus- ja matkarahat Amerikkaan, mutta joko niitä ei koskaan tullut tai sitten pojan huoltaja pisti rahat parempiin liiveihin ja antoi pojan myytäväksi.

Jälkipolville ei juuri jäänyt tietoa pojan huutolaiselämästä, mutta voin vain kuvitella mitä alta kolmivuotiaan elämä on ollut huonolla ravinnolla, ilman hellyyttä ja kovassa työssä. Aikuisena hän ei halunnut kunnioittaa surkeaa isäänsä, vaan muutti alkuperäisen nimensä Karikoksi. Uskoisin, että huutolaisuus jätti elinikäisen katkeruuden ja häpeän tunteen.

Toivottavasti Suomen kansa on niin viisasta, ettei tämänkaltaista syntiä ikinä enää toteutettaisi missään muodossa. Halvin vaihtoehto ei ole aina se paras vaihtoehto.