Mua sitten jotensakin jurppii tää lakisääteinen dinoraurus, nimeltä isyyden tunnustaminen.
On tärkeää, että lapsen huoltajat selvitetään, perimysoikeus vahvistetaan, mutta onhan tää nyt jotain muuta kuin 2010-lukua.
Ei, ei ja ei. Avioliitossa syntynyt lapsi on aina vanhempiensa lapsi, vaikkei sitten olisikaan. Vaikka naapurin Pertti tietäisi siittäneensä lapsen, hänellä ei ole mitään oikeutta mennä avioliiton onnea särkemään vaatimuksillaan dna-testistä. Mieheltä ketään ei kysy, kuinka monen kanssa sitä on tullut vehdattua ja mahdollisesti siitettyä sukusoluja kypsymään. Mies voi myös kieltää isyytensä ja vaatia dna-testiä, mikä onkin ainoa oikein oleva asia tässä dinosauruksessa. Eipähän pääse joka likka väittämään vaikka Björn Wahlroosia lapsensa isäksi ja vaatimaan elatusta. Tosin Björkka ei siis voisi vaatia sitä lehtolapsensa suhteen mikäli äiti kieltäytyy.
Kyllä tässä asiassa olisi niin paljon parannettavaa. Ja kieltämäti tämä on mielestäni naista alentavaa. "Montaks panit"- kysymys ei ole oikein relevantti nykyään, jolloin avoliitot ovat täysin normaali käsite parisuhteessa.
No omasta puolestani voin todeta, että mikäli Juu-a-kimi ei syntynyt pyhän hengen vaikutuksesta, niin Äijö on sitten lähin syyllinen. Muuten sikiämisaika olisi ollut kovin pitkä, noin kymmenisen vuotta ja pyhää henkeäkin on vaikea haastaa isyystestiin.
Kommentit