Nykyäs o kaike maalima onnellisuuskartoi ja mitä haluan miähest kartoi ja semmosi kartoi, mihi ny ylipäätäs kirjata ylös, et mitä halua elämält. Toisaaltas see o semmost tavallas itteäs toteuttava ennuste tekemist. Ko ihmine oike jotta toivo alkaa hää pikkuhilja järjestämä elämäätäs siihe suunta, tiarostamattas.

On mullaki unelmi, mut useimma niist vaati ainoastas hynä, toise taas ittekuri tai selvemmä pään.

Mul o piänest saak ollu semmone unelma, misä mul o iso tupa, leiviuuni ja hirmune väepöytä. Nii painava pöytä, et sitä täyty neljä miähe nosta. Siin olis ainaki kolme pöytäliina päällekkäi. Leiviuunis mää paistasi leippä ja tekisi lasteni kans kaalikäärylei. Välil mää hyppäsisi harrikkani selkä ja porhaltaisi kaupunkil.

Mää haluaisi talo, talo joka olis punamullal maalattu ja vuarilaudat keltasel. Simmottos ko pohojanmaal. Sisäl olis avaraa, se iso tupa, ei piäni huanei, ko mää pelkkä loukkoi. Valkone ja siisti kellari, ko mää erelles pelkä niit pimei loukkoi. Ulkorakennus, misä olis piän verstas Äijöl. Puil lämpivä sauna uimapaika viäres.

Vanha aitta mää haluaisi laitta kesäkahvila A-oikeuksil. Hyvää koton tehty pulla ja leippä, punasen kuahuva pannukahve ja likööritilkka. Kermakakku, mansikkakku, marenkikakku, pehmist mansikoil. Toise aitta mää voisi laitta muutama petipaika viarail tai vuakralaisil.

Sewwert raha, et mee päästäsis talvel kuukaureks lämpimä.

Sewwert ittekuri tai pää kuntose, et mää saisi tiputettu parikymment kilo. Ei muuto, mut terveyre taki, ettei selkä särkis niimppal.

Muuto mul onki kaik suht kunnos. Ei kai tää ny ol liikka pyyretty??