Turvallisuus on hyvä juttu. Ja ni se va o, et turvallisuusmääräyksi o nouratettava. Mut kyl see o välil vähä surkia.

Meil täsä kyläl usiamma talo katol keikku katoasentaja ja seinäpintoi laiteta uusiks, kaike maalima raksaäijä keikku pihamail ja mää kävele lenkki päivittä ja tiätenki vahta toiste pihoil, kuis muute. Et mite eri ratkasui olla tehty ja onks tehty halvemma mukka, vai onk oike rahaki käytetty ja ons täsä jottai mitä vois ittellekki kopioira.

Sit toi meirä merelahtitiä asfaltoira viimeiki, ei sitä ol jallittettu ko palttiaralla kymmene vuat. Vanhas asfaltis oliki enemmä reiki ja kuappi, ko ehjä asfaltti. Tää tiäteki tarkotta sitä, et jonois seistä ja hiljaksis ajeta koneire ja ihmiste ohi. Semmose kymmenise minuutti saa varata enemmä aika, et pääse Salo.

Näis assiois ei ol mittä valittamist. O hyvä, et ihmisil o töit ja rakennuksi rakennetta ja saneeratta ja teit tehrä. Tai no on yks aika suur valittamise aihe.

Nykyäs asfalttimiähe ja raksaäijä ova ni verhoutune tyävaatteisiinsa, et vahingossaka ei naama enempä iho näy mistä. Ei ol enä hikisi, pullistelevi lihaksi ja kauni ruskei selki ja rintoi ja tiukkoi peppui nualevi tyäcaprei. Täyrel auringollaki asfalttiäijä ova keltasissas ja raksaäijä näemmä mustissas. Ei kuulka enä vanha silmi hivele lihaste väreily ja rintakarvoje värinä. Siin o vanha unelma ja fanttasia tallautune iha jyrä al.

Mää perusta kansaliikke, josa mää vaari vähäpukeisi miähi takasi töihis! Kyl nee uko siin köröttelyvauhris ilma sitä keltastaki takki näkke!!!!