Kai tää ny pitäs alottaa sil perinteisel valituksel, et mää ole väsyny. Mää ole muute ain väsyny joulual. Mul o sillo yleensä kauhhia kiire joka paikka. Töis ja koton. Vaik mää kui varhasest alota, ni ain o va kiire ja väsy.

Viime viikoloppu nukutti ensmäst yät uures tulevas koros, mut emmää muistanu laske akkunoi, ko heräsi, semmottos kuulemma kuuluu tehrä, ni sit yäl nähty uni toteutu. Emmä kyl nähny uniaka. Nukkusi syvä ja rauhas ja Äijö herätti mun aamul juama kahve ja hää oli väkertäny aurajuusto/savulohileippi. Kuulemma uures talos tarvittis rahvaomasest nussia joka nurkas ja kulmas ja tämmöttäs vihki se pari omaks taloks. No HALOOOOOO!!! Jos kerra jaksa Nanso yähaloti helma pikkase nosta, ni si se sit o. Jätetä nee vihkimiset jollekki hiuka nuaremmal ja vetremäl paril, tai oteta ainaki pikkase pitemp aikaraja, mihi mennes tää homma täyty suaritta. Mää luule, et pari vuat keskikerrokse olis iha sopiva. Sit jää viäl, kellarikerros ja vintti ja ullakot. Saaks armo jo ulkorakennukse suhte? Vertaki mee vuaratetti seuravan yän, ko Äijö hiippaili iltayäst pimiäs ja liukastus ja löi pääs komiast tualikulma. Tuali ei suurempa klommu tullu, mut Äijö päähä piän ventti ja vert niimppal kauhiast. Mää sanosi sil, et koit ny rauhottu ja kiatosi pyyheliina sen pään ympäril. See kuulemma mikkä turpanipää ol ja tiätenki mun uure tyyny veristys. No neeki o pesty. Alkkoholil oli pikkase osut assia, mut enemmä mä tykkä, et faari vanhoil reiskoil, kusiluistimil, viäl enemmä. Mää sanosi, et nee kenkäraatot täytty heittä poies, mut tee tiärä....MITTÄ EI HEITET POIS!!

No tänäp o se päivä, jollo ainaki tääl Saloos o siit merkilline päivä, et huamisest lähtie alka postlaatikko tulema kortei kaikilt niilt, joil sää ei lähettäny kortti ja niilt joil sää läheti, ei tul kortti. Sit sää hermo piukas juakse kauppa ja osta kallei kortei ja kallei ykkösluaka merkei ja yritä korjata virheitäs. O se sit metka. Mää kyl lähetä joka vuas samoil tyypeil korti ja laita raha hyvätekeväisyyte sit niitte pualest, joil mää en lähettäny. Eli jos sää ei mult ny kortti sattunu saama, ni usko va, et ihmisil hyvä tahto.

Mun o pikkase kans prassattava, et sain viimeki Roselt Ruususadun kässäri melkke valmin luettavaks. Mää ole verivala tehny, ette siit mittä juanepätki kerro, mut mää sano, et täsä o ens vuare joululahja TOP 1 lukevil aikusil ja vähä nuarukaisillekki. Mikäli kirjailija nyy pysy ruarus.

Mitä mää ny sit muut?

Virmal syärä Olka tekemä jouluateria loorines ja kinkkuines ja Olkan koton syärä kaupatäti tekemä jouluruaka. Ei kykene ruakkima ko kolkyt ihmist ja suutari lapsil ei ol koska ollu kenki. Sitä paits, mää halua toise makust ko oma tekemä. Jote tänä vuan Vikströmi täri tekevä meiti ruua. Kinku paista, ko Äire o kahtena viime vuanna paistanu sen liia kuivaks, ni pitkällise suastuttelu jälke lupasi. Kala Äijö hake torilt Aspilt ja see kinkku oli muuto luamu harmasualattu. Vaatimato 6 kilo, eihä meit o ko kolme syämäs kinkku.. Oikiastas kaks, ko mää ei iha hirviäst kinkku syä. Eli Äijö ja Äire 2,5 kilo molemmil..Lahja ova tehty ja paketis, koti ei ol siivottu, eihä täs enä tiärä mihi koti täs riäntä siivoma. Mää vähä hunterasi, et jos mää kuitenki ala myähäsel talviunel kuitenki..

Nii mää täyti kolkytseittämä ja olo o ko kahreksakymppisel, vaik emmää ni tiäräkkä viäl milt se kahreksakymppi tuntu, tiärä vaik olisi kui vetre ja notkia sillo.. Kiitos kauhia paljo kukeist ja kyntteleist ja lahjoist ja lauluist ja toivotuksist ja vaik mist, tee ole kultasi ihmisei. Kaik. Myäs ne jokka ei muu lahjonukka