Määhä puhu nyt Tuksu häist, mut ku Tuksu haluaa olla Yolanda ni olko.

Mää ole pikkase ny hurahtanu toho Tukiaise, ensi se lähti pikkasen vitsin, kosk kaik haukkus ja arvosteli hänt, ni mus nous semmone karhia vastustus, et ei ihmist sa tommottas halval pistä ja liittysi Johanna Tukiaise kannatusryhmä tual feispuukiski.

Johanna o tehny ittestäs brändi ja elättä ittes olemal idiootti hörhörinsessa. Ja kansaa kiinnostaa, vaik kukka ei sitä julkisest myännäkkä. Kyl maar see ny oli nähtävis TV5:n lähetykse katsojaluvuis. Kansa haluaa sirkushuveja ja pikkase vertaki ja sitäki o ny kaljatuapillise verra nähty.

Mun miälest juhla oliva hiano, kyl mää ittekki miälelläin olisi menny firma piikki naimissi jääkirkos ja syäny parast pöyräs lappilaises gourmee ravintelis. Mää e kyl olis halunnu kaatu selälles tanssilattial, enkä mää olis julkisest laulanu humalas karaoke. Mut voi olla et kaikki neeki olisi tehny. Ei kannata heittä ensmäist, eikä toistaka kive.

Must tuntu et haave rakkaurest oli aito, mut rakkaure kohre aiva väärä. Mitenkäs tätä nimismiähe retalet (Länsmanni) tuntemat sano, et sen miästyypi mää tunne 8 vuare baarikokemuksel varsi hyvi. Tuallaaset piäne kännis kukkavaasie- särkijä-uhkailija saava mun näkemä punast ain. Kyl mää tunsi myätähäpiää ja sympatiaa,kun Arto kymmene aika toikkaroitti kännis ku käki, uhkaili, piti viidet kerta "puhet" ja lopultas riapotti Yolandaa tukast ja uhkaili ja kiroili. Sitä en sano, sitä saa mitä tilaa. Mutta tuallaaset pikkulapse tapan kiukutteleva lampahanännit, sais poistaa sinne jänkhälle kuivumaan. Ehkä Arto haluski naimisi Seiska kans ja sai niiko Johanna häälahjan siin tykö.

Hämmästyttävää oli muadonmuutos arki-Johannan ja bling-bling prinsessan välillä. E voinu olla ajattelemat kui raskast o vetä Yolanda Tukiaisen roolia päiväst toise. Arki-Johanna puhues haaveistas ja elämästäs naine oli rauhalline ja asialline, puhu jopa fiksuiki. Yolanda o taas iha toine ääripää. Mää jäi miättimä mitä niil kahrel vanhemmal tyttärel o tapahtunu. Johannal ja Julial. Nää kaks nuarempa sisarust tuntuiva pal tasapainosemmilt. Miäti et onks mahrollist, et heiä nuaruus o ollu hyvi ahrast uskonnollist, ko tytärte elämä o heittäny iha toise äärilaita. Julia o viarotushoiros ja Johanna o, no Johanna. Mää tätä hunteerasi, ko arki-Johanna kerto kristillisyyrest ja vanhemmistas.

Mene ja tiärä. Suame kansa o kuitenki saanu uure Mati ja Mervi ja toivota ny, etteivä toisias tapa. Sen sano, et minkälainen julkisuus ei mun miälest olis kyl tommose elämä väärttii.