Siitä naise elime tarpeesta riittää juttua joka tuutis. Mää joskus hunteeraa, et se römpsä liikuttaa ja hallinnoi koko maalimaa. Ja kosk see hallittee koko maalimaa, ni ei siin sit auta ko niitte jokka sitä ei omista keksi halventavi ilmauksi ja yrittä alenta sitä mikä ylempä o.

Mul o miähen semmone miäs, joka ei ol koska halventan naist oli se asia suhte ammattilaine, pual ammattilaine tai iha va kotitarpeiks. Äijö sano, et seksualisuus o ni arka ja tärkiä asia, et sen suhte ei sa koska kettä arvioida. Ja sano, et toisaltas selvä kauppa misä kumpiki tiätä mitä sa ja se o vapaehtost, o ehkä kaikke selvi ja reiluin tapa. Mää ole tost asiast sama miält, tosi sil erotuksel, et mää tiärä et harva ammattilaise pää kestä sitä homma ja mää haluaisi, et asiast olis vaik jonkisorti sertifikaatti, et ihmine teke sitä vapaast omast tahrost ja pelkästäs oma pussiisas. Mut niihä sitä vois toivo maalima rauha ja lehmie lentämist.

Mun miälest parisuhtees sänkyhomma ova myös jonki sorti sopimus, joka perustu kumpaki vapaehtose ja voittotavoittelemattoma sopimukse ja täyrellise luattamukse. Siihe pitä kuulu ilo ja nauru ja enemmä antamist ko ottamist. Ja missä nimes se ei sa olla hamppa irves pakost puurtamist. See pitä myäs olla ehrotont hyväksymist ni, et pysty helläst silittämä elämä koettelemi ryppyi, selluliittei, maa vetovoima tavottami rintoi ja mahoi. Katto toist silmi ja sano, et mää hyväksy su semmosen ko sää ole.

Kute mää ole kertonu, mää ole tsupannu kahreksa vuat korttelikapakas ja miäste ja naiste erilaise tarpe ova tullu oikeki tutuiks. Millekkäs sitä helpoite juttelis, ko hiljases kapakis baarimikol.

Mää kuulu siihe kategoria naisi, et harvemmil mul tulla juttelema mitä törkeyksi tai rehvastelema jolla olemattomil. Kyl ne jutu ova yksinäisyyrest, iho kosketukse tarpeest, toiveist ja haaveist. Toisaaltas myäs niist ikävist asioist, mil ihmise lyävä toist henkisest, ko oike vitutta. Nee jokka juttele taas toiselaisi, saava mult aika tiukka palautet ja kehotukse mennä jonnekki muual. Kaikke ei munka tartte kuunnella.

Ja kyl mää nuarempan itteki harrasti yhre yän juttui, mut mun täyty sano, et kuitenki ain semmottos, et mul joku käry oli ihmisest ja semmone fiilis, et täsä olla samal viival ja asia o selvä ilma mitä sitoumuksi.

Täsä oli tämmöne pitkä alustus, ko viime perjanta törmäsi meiä kylä kikolo, jonka kans mää yleensä juttele kaik mahrollist maa ja taiva välilt, mut kui ollakka täl kerta asia meni vähä asia viärest. Hää oli vissi pikkuse liika Kukko pöhnäs, ko rupes avautuma liianki kans. Hää tiiras ympäris ja sanos mul, et hää otta tost jonku rotko kottisas ja pane sitä, et semmost se häne elämäs o. Mää meni iha ymmyrskäiseks ja sanosi, et ROTKO? Baaris oli kiva näkösi neli-viiskymppisi naisi, enkä mää ny ainaka hunteranu, et ne mitä rotkoi olis. Mul jotenki iski inho sitä vasta, et kaks humalaist ihmist pyärähtä yhrynnäs ja sit ihmetellä, et oli siinäki rotko tai lomapano. Voi jesus! Ajatteli va, et toivottavast tää lomapano hakija sai sit jotta ittelles. Paikallisi naisiha täl kikolol ei ol oike asia, ko äkkiseltäs vois ihmise katto nuripäi. Ja sit vissi tarttis tehräki jotta ja hyvi, ko kyl naisekki sit äkki sanova, et olise va surkia.

Kyl sitä taas va o ni tyytyväine, et o parisuhtes, eikä mittä vonkalei tartte tualt maalima turuilt saalista.