Nyy se o sitten vietetty, se vappu meinaan.  Ja komiassa säässähän see viätetti.

Mää oli Sir Einon vahtina torstaise ja perjantain, ko Pynteri oli kavereines juhlimas Turuus. Meitil oli oikke mukavaa. Käveltiin toril torstaina kattomas see Seppä-Laurin patsaan lakitus ja vahrattiin kun lapset juhliva jokirantsus ja pitivä mekkala.

Rauhas meni meiti vappuyä ja aamupäiväl lähretti toril kattoma onk mittä tutui liikentes. Torikahvilat oliva miehitetty vanhemmil ihmisil, muu sit ärsyttä, ko hee valtava pöyrä ja tuali, eivääkkä osta mittä kahviloist. Sit mää ja moni muu, hyäri tarjottime käres, eikä löyrä istumapaikka. Päästi kuitenki Eino kans hyvä pöyttä ja aletti orottama, et josko see Urpilaine alkasis puhu. Mää oli kuitenki kattonu tiarot pikku surkiast vääri ja ensteks oliki SAK:n vappumarssi. oli ihme paljo marssijoi. Mul tuli miäle, et meiti isoisä heitti nyy voltti haura pohjal, ko lapselapselaps o viäty kommunistisi tyäväelaului kuuntelema. Ensmäitteks kajahtiki korkialt ja kovaa "Tyän orja, sorro yäst nouska" ja Eino hihkui ja tanssas ja löi rytmi käsilläs. Voi kauhja, mul o suvus juuri tonne IKL:n puale ja selväks o tehty, ettei vasemmal katota, ko tiät ylittäes. Kattelinki siit ettei näkyny just tutui, jaa, mut vapu kunniaks Hattivatiki o ryäminy kolostas ja pari vanha pultsari tuliki juttelema ja onnittelema vauva pyäräyttämise johrost. Kovi hee kehus ja ylisti Eino. Muu nii liikutti, ko hee oli selväst laittanu parhaimpias pääl ja toine oli löytäny josta vanha virttyne solmioki. Noo enne ko see Jutta kerkes paikal, ni mää pääti lähte, viämäst sitä arvokast istupaikka ja anno paikkani yhrel mammal, joka oli kahvekupi ostanu. Tois paul jokke mää törmäsi Sesile melkke koko klaani ja oli siin sit pala painikkeeks yks serkku perheines tykö. Siin mee sit tukitti koko pyärätie ja mää ajatteli, et ois see kauhja jos meit olis reilummi täsä, ko yks piän osa meiti lähisuvuust.

Yks harmajan näköne äiti-ihmine haetti junalt ja sit alko niiko aikuste vapuviatto. Rose oli tullu kaupunki ja mee treffatti kulmakuppila terassil. Aurinko lämmitti ihanast ja nii siin sit kävi, et auto piti siirtä kuppila takapihal. Kyl mul hauska oliki, Rosel oli muit velvottei, et hää läht ajois jatkoil. Äijökä ei jaksanu roikku pitempä, mut mun suus siiteri maistu ni omenaisel. Kömpisi kotti yhre tianoil ja mää voi va toreta, et aamul ei maistunu omenaiselt suusa. Eli kotipäivä viätetty Larssoni kirja kainalos ja välil Äijö kainalos, ko maalima on tuntunu liia kovalt. Kävi mää ny sentäs lenkil hakemas sen biili ja moikkamas Pynteri ja Sir Eino. Meirä piti mennä Äijö kans ostama grilli ja pihakalustei, liha ja tykötarppe oli jo ostettu etukäte. Saas ny katto jos huame sit...