Mää ole ko piän kyselyiäs oleva kakara tual Rva Lypsy lokil. Muu (AMMUUU!!) kiinnostaa kauhiast toi karjatilallise elämä. Jos ihmine on varustettu sialul, joka kiärtä vuassaroist toise eri kropis, ni kyl mää ole iha varmast ollu joku kartano emäntä joskus ja toisaaltas joku roviol poltettu noita-ak, ko pelkkä tota tuleen kualemist tai hukkumiskualemist ni paljo... No enne ko meiä tärit riahaantuva, ni raamatusha sanota, ettei semmone sialuje vaellus sovi, ni ei sit. Mut hei, ei kukka ajatellu sata vuat tosisas, et kuussaka kävellä ja neljäkymmene vuare pääst siit kävelti. No enne ko munt kivitetä farisealaisena, ni mennä siihe haaveese

Nii mun miälest olis ollu valtava mukava olla maatalo emänt, ja ko nyy kuitenni pohojalaast vert mussaki kiärtää, ni suuren maatalo emänt. Paimenta kakaroi ja elukoi ja pitä jöötä äijäl, mennä naveta jälkke aamu-uinnil (siis toki siin joku lätäkkö olis ollu viäres, ilma vet mää ei elä) ja sit kahvekeitto ja laittama lapse koulu.

Emäntäkoulu o käyty ja lehmätissis o olttu kines, joskus vuanna kivikeihäs ja siihe se sit oikiastas tyrehtyyki. Ei ol maat, ei mantu, ei maamiäst, ei elukoi, ei kakaroi. Mää ole aamu-unine ja selkä o huanos kunnos ja parkuu vollaisi jokase kanttura perä, joka teurasauto laitettais ja jokase kualle vasika perä. Mää vollasi sala piänen hoitopaikas, ko ymmärsi, et vasika viätti kualema, vaik ei meil sitä kerrottukka. MÄÄ KYL TIÄSI!!