Semmottas se nyt vaa taas on. Pimeyre laps o saanu poltettu poske ja hartia. Jaa se ny tiätä taas tota normali kiärret. Valkone iho-> punane iho-> nahka poies-> valkone iho ja semmottas. Viime kesän mää sain aika kiva rusketukse, siis semmose hyvi maitose latte kaffe färise, ko kävi siäl solariumis ja sit Israelis pari viikkoo. Joskus mää va huakaile ko kattele Äijö rusketust, joka alka ko ensmäne päiväsäre pilkahta, saatikka Saaran rusketust, jost hänt on kyl aika ajo mulatiks kehuttu. Ei mul sentäs pisami tai hiukse ol punase, mut iho ei just kärsi tota aurinko. Allergia lääkke syämiseks mene, meina tule niit mukavi piäni kihelmöivi rakkuloi iho, jos ole liikka ilma suaja aurinkos. Ja ne o aik tuskasi, ensteks ne kutia ja sit ne poltta ko nokkose koko aja. ja

Mul oli Sir Eino viikoloppu, mut Pynteri miäskavereines tekivä mul ilose yllätykse, ko hee tuliva jo pualilt päivilt kotio takaste ja sanosiva, et men ottama ny aurinko sääki. Mää lähri silt seisomalt Matilda ja lähretti Äijö kans Kotkanpesä syämä Förbbyse ja korkatti kesä ensmäne terassiolutki siin. Meri kimmels ja oli sit aikast mukavaa.

Ko tultti kotio, komensi Äijö näyttämä mite ruaholeikkuri laiteta pääl, mikä ol kyl virhe. Jos mää sit jotta inho, ni Äijö ko se "opetta" jotta. Se ei nimittäs osa sitä taito ollenka, ei mitä luatto toise oppimiskyky, ei kärsivällisyyt ja mestaroimas koko aja viäres. Miäs porhalta pihal ja pistä kone käynti ja lähte kauheet vauhti kiärtämä mait ympäri. Mul alko jo siin vaihes olema isompa oksa ottas, mut istusi kuitenki rauhas pihatuali ja ajatteli, et kyl se siält tule. Ja tuliha se, koha ensteks ajo malliks, et mite täyty nurmikko aja. Heti se ol viäres huutamas, et ekssää ton vert taju, et tyännä se vipu pohja, et saat veron pääl. No mitä siin ny sit olis ehtiny oppimanka, ko herra opetus, o mitä o. Kärsivällisest kuitenki kysyin, et tästäkö sammuu ja tästä lahtee ja sain sen värkin toimimaan. Iha va piruuttan ajo iha toiste päi ko herra oli malli näyttäny. Ajo omenapuire välise planti ensi ja sit sammuti kone ja istusi ja oti vesihuikka. Eiku tää rähjämä, et lopetikssää jo, täsäkö oli nurmiko ajo ja lähti paikkama kohti mitkä mul oli jääny ajamat. Jos olis mun normalist temperamentist kines, ni Äijöhä olis ollu koneines huitsi nevadas, mut mää ole siihe ni tottunu ja ammatistaki o paljo hyätty. Ajo rauhas koko 1,5 hehtari, enkä ollu moksiskas vaik piri muutama tauo. Ei mul sunnunta minnekä kiire ol. Mää ihaili mun ryytimaat, jonka Täti-Helena kävi lauvanta tekasemas. Kyl määki pikkuse auto, mutten pysyny siin tahris ja mul oli toi Sir Einoki siin vahrittavan. Täti-Helenas se o puhti ko piänes kyläs ja see pisti Äijöki tyähö, joka oli vannonu, ettei ikän elämässäs perunoi istuta, saatikka nosta. Va kyl va istutti. Meil o ny kommiast kolme rivi Matilda, rivi Timo ja penkit sipula, tilli ja persilja ja pikkunen pläntti mansikkaa. Ruahosipulaa mää viäl meina sinne laitta. Rva Pomo toi mul semmose juurako sitä. Et kyl kelppa. Äijö o ottanu ny kunniatehtäväkses kastella niit iltasi ja aamusi. Et jos meil ei sato tulekka, ni ainaki kommiat varret .

Ni ja sit viäl semmone anteekspyyntö, etten ol ny ehtiny/jaksanu just käyrä toiste lokeil, siiheki varma aika löytty, mut ei just nyy. Olette rakkai kuitenki