Olihan siinä pientä härdelliä, enne ko The Talo oli meiän, mutta kyllä se sieltä tuli. Perjanta oli jo pakko mennä mittailema seinie pituuksi ja leveyksi. Pissahätähä siin tuli ja poiketti kotimatkal kyläkuppilas Ravintola Terhos. Esitelti oike kärest pitäe ittemme ja paikallissi tuli juttelema. Kapakoitsija Ritu otti meiti hyvi vasta ja mää huakasi helpotuksest, et ravinteli o auki su-to 12-16 eli päiväkännie aika taita olla eletty elämä .

Oli liikuttava k kaupantekijöit oli neljä lasta ja mamma ja yks lapsenlaps tukena. Mammal tilanne oli vaikia, oliha The Talo ollu häne rakkautes ja intohimos 54 vuatta. Hää oli kasvattanu lapse ja ruuat ja eläny rakastamas miähe rinnal siäl, ko nyy 91 vuatian joutu luapuma talo pirost. Lapse oliva 50-70 vuatiai ja kaik kesä hee kuitenni oliva viättäne talos ja lapselapse viipottane pitki mait ja mantui.

Jutteli mamma kans ja sain lapsilt neuvoi salaojaputkie puhristukses ja alppiruusuje hoitamises ja perunapello piros ja semmottos. Sovitti, et ko saara paikkoi kunto, ni soita lapsist vanhimmal, joka asu täl seurul, et jos mamma tulis kahvel ja kattoma paikkoi. Marjoi ja omenoi kehoti kans tulema hakema, mee kaks niil kaikil mittä tehrä. Perunamaataki saa tulla kuakkima jos tykkä, mää ei tykkä ;o) Tai voi olla, et innostu viäl.

Saati kauppakirja kirjotetuks ja oltti pankis, ni mamma otii muu rantest ki ja sanos, et hää o tyytyväine, et löyty tälläne ostaja, et ol onnelline siin talos, ni hääki o ollu. Sanoin, että mulle olikin tärkiää, että talossa oli ensi vaikutelmaltaan hyvä henki ja nyy mää näin, et talos o eläny onnelline perhe.

Ulkorakennus vuarelt 1968. Mää luuli, et se o 90-luvult.

See mun pelto ja tuleva ryytimaa. see voi olla, et siin kasva va rikkaruahoi ja oikia taime mää kitke poies. No mää ota jonku opukse mukan, et osa oikia oppisest muuttu heinähatuks.

Vähä ei ni nykyaikane keittiö. Leino valu puuliäsi jää ja jos ny katotte ni se o aika moderni näköne.. Miättikä kui hyvi tätä talo o piretty, nää o alkuperäsi viiskytlukulaisi.

Keittiö toisest nurkast kuvattun. Mää luule, et kesän noi tualit ja pöytä o mun harjotuskappale hionnas ja maalaukses..

Tää huane tule olema oleskelu ja telkkari huane. Näkymä makuuhuanese. Harmaa vanha Pori-Matti.

Tuleva makuuhuane. Punane Pori-Matti. Siihe tilal tuule mahrollisest kulmatakka, jos lompuuki antaa myäre. Tost ovest pääse eteise ny, mut siihe rakenneta suihku ja vessa. Ove oikial pualel tule ovi alakerta eli kellari mihi tule saunaosasto, lepohuane ja korinhoitohuane. Lisäks siäl o perunakellari....... Ja tyhjä laari....

Mul o kolmesata metri tähä hiljasel uimarannal. Aikast mukava. Ja lopuks vintilt löytyny helmi....

Vanha Pori-Maija. Tää on HELMI! Se o va vintil piilos. En tiärä mite saisi sen näkyvi. Tää kuva ei anna oikeuksi Maijal. Maija o kermavalkone ja siin on kiiltävä vihre-musta luuku. Semmone ko paskkärpäse färi o aurinkos. Maija o kaunotar, ehjä ja toimiva.

Lisä kuvei jatkos tasase tahti. Iha näi loppukommenttin ni, eks ol kummallist vihreyt ulkon, ko on sentäs marraskuun loppu!!!