Mää sit näi merkillise voimakka une viime yän.

Mää oli Simpu ja Helena lua mökil, joka ei sit kyl ollu yhtä heiä möki näköne. Ranta oli kyl sama näköne, lahdelma ja saareke, mut laituri oli ja välil ei ollu. Lopultas laituri muadostus melko lyhkäseks kokonaisuureks. Simppu poltteli ylhäl tupakki ja praattas "naapurimiehe" kans. Naapurimiähel ei ol torellist vastinet. Simppu heilautti kättä, ko näki mun menevä ranta.

Ranta menevä polku oli kapia ja vaikia ja kovi jyrkkä. Jouruin oike tosisain varoma, etten olis nilkkaatain katkonu kuhmuraisel polul. Pääsi rannal ja ranta oli pitkie heinie peitos. Ajatteli, et alastoman mun on tonne mentävä ja heilauti musta meko pois päältä piänel kivel. Lähri uima ja sanosi ääne, et on kumma lämmint vettä näi marraskuuks, mut o hyvä uira, virta ei ota liikaa vastaan. Mun inhomi pitki meriheini ei tullu yhtä vasta, eikä nee kietoutunu jalkaan kines. Vesi oli syvää ja tummaa ja jalat eivät ottaneet pohjaan kertaakaan.

Ensi uin kivise kilpikonna lua, joka sädehti aurinko kans kilpa kaikis väreis, ajatteli, et tää o vähä intialaine kilpikonna. Jalat ottivat siinä ensimmäisen kerran kiinni maahan. Hätkähri kun näin, kilpikonnaan nojaten, vahvan tammen läheise korkea kivirannan pääl. Tamme oksas oli lyhty ja merikotka, tarkemmi kun kattosin, siinä oli valtava, vahva mies, jolla oli kotkan kasvot ja joka piti lyhtyä ja osoitti mulle tietä. Lähdin uimaan, mutta heti vastaan ui punainen karhu, joka yhdellä käpälän vetäisyllä raapaisi reiteen kolme arpea ja sanoi, olen toteemisi ja merkitsen sinut omakseni. Reiteen ei sattunut, ei pelottanut ja karhu kiipesi kilpikonnan edestä saarekkeelle ja lähti pois. Sitten heräsin ja minulla oli vahva ja voimaantunut olo.