SEILIN SAARI

Seilille karkotettiin menneinä vuosisatoina spitaalisia ja mielisairaita, jotka yhteisö sulki ulkopuolelleen. Kun saarelle joutui, sinne myös jäi. Kun spitaali 1600-luvulla vaivasi länsirannikkoa, kuningas Kustaa II Aadolf perusti Seiliin hoito- ja eristyslaitoksen. Spitaalin kadottua 1700-luvulla tuli mielisairaista Seilin pääasiallinen asujaimisto. Mielisairaala toimi vuoteen 1962 asti. Tapa, jolla karkotettuja kohdeltiin, järkyttää nykyihmistä. Hoidoksi riittivät Jumalan sana, terveyslähteen vesi sekä viini.

Seilin kirkko on aarre

Seilin hyväkuntoinen puukirkko valmistui vuonna 1733. Kirkon ollessa auki voi käydä katsomassa pyhätön karun kauniita hirsiseiniä ja korkeaa aitaa, jonka takana spitaaliset aikoinaan kuulivat tulikivenkatkuiset saarnansa.

Meitil oli perjantaina virkistyspäivä töissä ja oltti viisaat päät yhteen lyören päätetty lähteä porukalla katsomaan surullisen kuuluisaa aikansa huippulaitosta, jonne ei-niin-toivotut yksilöt suljettiin. Karkoitustuamion kun sai, mukaan sai ottaa vaatteensa ja arkkulaudat, joista ensitöikseen jokaisen piti kasata itselleen hauta-arkku.

Vuaresta 1889 Seilin saari toimi mielenvikaisten naisten turvahoitolana ja esim. Lapinlahden sairaalasta siirrettin "parantumattomasti" sairaat Seiliin hoitoon. Wikipediassa sanotaan, että hoitona käytettiin viiniä, mutta kyseessä lienee enemmänkin ollut paloviina, koska viinihän oli noina aikoina ylellisyystuontitavaraa ja tuskimpa sitä hulluihin olisi tuhlattu. Yksi hoitomuoto oli myöskin työnteko ja jonkunhan ryytimaat yms. oli hoidettava, koska mitenkäs sinne muuten ruokaa olisi saatu. Kaikkein hulluimmat pidettiin eristyksissä huoneissaan 1,7mx 2m ja heitä ei juuri kukaan käynyt katsomassa. Ruoka ojennettiin spitaalisten hoitoon tarkoitetuilla pitkillä puukauhoilla. 1900-luvun puolella Nauvon kunnanlääkäri aloitti käynnit saarella ensin kerran kuussa, sittemmin kerran viikossa. Sitä ennen parhaimmillaan noin sadan potilaan hoidosta oli vastuussa 2 pappia. Seilin saaren viimeiset potilaat vapautettiin vuonna 1962 ja 1964 Turun kaupunki myi saaren merentutkimislaitokselle.

Emme päässeet vanhan sairaalan tiloihin tutustumaan, mutta saarella oli "luontopolku" (n. 2 km pituinen), jolla oli opasteita, jotka kertoivat historiasta ja luonnosta yleensä. Matkaan lähdettiin m/s Lintalla Nauvon kirkonkylän satamasta 12.10 ja matka kesti n.25 minuuttia. Lautalla oli kahvila. Saarella kävelyyn ja yleiseen ihmettelyyn oli varattu pari tuntia, lautta lähti takaisin 14.25. Matka oli 5 euroa per suunta, että vähän tyyristä, mutta merimatka oli kaunis ja samoin saari.

Hullukun olen menin kilauttamaan kirkon kelloja, kun tarposin siinä Pomoni ja toisen työkaverin kanssa ja eikös Seilin kirkosta tryykännyt ulos vauhko naisimmeinen, joka tivaamaan, että kuulinko väärin soittiko joku kelloja?? Katseltiin siinä toisiamme ja totisesti sanoimme, että ei me mitään kuultu, että kuuletko useinkin harhoja... Heehehee, noo itteasias kyl me tunnustettiin, mut mieli teki sanoa ja vielä siitäkin, että anteeksi näkeekö silmämme harhoja, vai juotteko kirkossa olutta?? Heillä oli pullot kirkon portailla.. Noo, mitäs tästä opimme?? Että, jos meette Seiliin, niin älkää missään muodossa koskeko kirkonkelloihin, vaikka mieli tekisi..

Nauvoon kun pääsimme takaisin, menimme syömään LÈscalaan, mikä on siinä satamassa myöskin. Suosittelen ehdottomasti, kesäviikonloppuisin pöytävaraus suotavaa. Itse söin naudanmaksaa punaviinikastikkeessa, tuoreita papuja pekonissa ja perunamuusia, hyvää oli. En ole itse oikein pippuripihvi-ihminen, mutta naisten pihvit näyttivät todella herkullisilta ja veitsi leikkasi mureaa lihaa leikiten. Hinnat on tyyriitä, mutta annokset isoja ja ruoka todella herkullista.

Mukavaa oli ja suosittelen muillekin. Kesäpäivä saaristossa ei mene ikinä hukkaan ;DD