Meil oli tänäpän töisä semmone vähä myähempi aukioloaika ja mee askarrelti joulukorttei joulumyyjäisi. Mää tein päivätoiminnaohjaaja hommi kymmene vuat ja en oo suastunu askarteluhommin tarttuma viimese kolme vuate, mut nyt niiko vähä pako erest joutusi. Nimittäs mun täytyy tehrä talol pikkase tuntei takas, ko piri kesäl vähä enemmä vapaat.

Mää oli varannu syttyruusuje teko, huavutushommi ja näit joulukortei. Ens alku mul ei ilmottautunu ko yks innokas tekijä. No mee ei täst lannistuttu va ruvetti Vilman kaa tekemä korttei ja ensi pikkase mallailti ja puhisti, ettei mee mittä osata. Mut ko siin o iso kasa kaikkee tilpehöörii eres ja liimaa, nauhoi, saksei, kultahippui ja vaik mitä ni kyl se irea siit sit vaa lähti. Kiäli keskel suut, poske punasin kierretti nauhoi ruseteiks, liimatti kiiltokuvei, pistetti kultahippui liima ja veretti kultakiiltoliima kans teksti- ja reunuskultauksi. Vilma huus meiä kenialaisel opiskelijal, joka o syntyjäs Masai-mies, et tul mukka. Masa ei osa paljo suamee, enkä mää puhu swahili, jote mee kommunikoira enklantiks, joka seeki o vaikia, ko Masal o erittäin vahva afrikkalaine aksentti ja mää puhu tankero-lontoot.

Masa katteli niit korttei ja kysys, et mikä näitte tarkotus o ja mitä niihi sopi laitta. Mee ihmettelemä, et eks tei viätä joulu ollenkas. Masaa alko naurattama ja sanos, et joo hän o kristitty, jote hee viättävä joulu, mut see o meiti joulu nähre kovi different ja weird. Sit hää päästi semmose nauru ja löi muutama kerra käsisäs yhte, et meil jäi todellaki kutina, et mitä siäl tehrä. Mut täl kerta juttelu loppus siihe, ko Masa halus tiätää tontuist ja enkeleist ja miks niit voi olla samas juhlas. Masa teki valtavan hienoi värisommitelmi- kultaa, vihreää, punaista, keltaista ja silti korti sopiva meiänki joulu. Niissä on afrikan värikylläisyys ja jos hää suastuu myymään ne kortit, niin mä ostan ne. (Tekijällä on etuosto-oikeus kortteihinsa.)

Meiä pölpötykse ja nauru voimal alko yks sun toine pikkuhiljaa valuma pöyrän ääreen. Ai et ko meil oli tosi hauska. Se mikä o mukava, ni tänäpä selvis, et Masa on meil viäl viis viikkoo harjoittelus. Kansainvälise vaihron kaut tulevil opiskelijoil o vaikia löytä harjoittelupaikkoi, ko kiälimuuri o valtava. Mee ko olla tommosi pikkase vinksahtaneit muutenki, ni meit ei haitta, vaik yhteist äänikiält ei löytys heti. Käret ja nauru yhristävä paljo. Mee olla opittu paljo Keniast ja tän joulujutu mää viäl selvitä...