Onk tääl kettä muut, jol o jonkisorti masennus ain, ko o oike mukavaa? Mää ole varma ainua laatuani. Meina ko o oike mukava, ni sit tulee semmone mukavuuskrapula, ettei sais olla mukava. Et mää en ol niiko ansainnu näi mukava. Mikä ihme kärmes ihmises kiamurta?

Mää oli päättäny, et tää viikoloppu o laatuaikka mun ja Äijö välil ja kyl meil hauska oliki. Mun mielest parisuhtees parast o yhres nauramine ja hulluttelu. Olti mee tiätenki paikalliseski ja oltiin huppelissaki, mut onks see ny kauhia vaarallist kahre aikuse lapsettoma ihmise suhte. Tavatti taas mukavi ihmisi ja solmitti, jos ei mittä muut, nii sähköpostituttavuuksii. Täl kertaa mun s-postin lähte eruskunta päite. Tamperelaise papi kans jutteli eutanasiast. Tosi see meni vähä överiks, tai mää koe olevani syntine ihmine, ko meni kännis juttelema papi kans. Vaik ei see pappika siäl kuivi suin ollu. Et kai se sit anteeks anneta. Jeesuski piti ilopirost ja viinist, ni kai mul pikkase armo o.

Mee käytti ostamas apporoi tualt torilt, ko ei ol verkkoi ja marotki ova karonne pihast. Fileroimine/perkamine/nylkemine o meiti perhees Äijö homma. Mää sit laito oivariini runsastas pannu, tilli ja pikkuse suala ja avot hyvä o. Neljäst ahvenast kolmes oli iso mätipussi, jokka mää keiti sualaveres. Tähä herkku mää en ryhtyny, kosk mää tykkä oikeastas va siia märist. Enkä mää noitte mere elävie pärä o ni kauhiast, ko oli lapsen niil allergine, ni maku ei ol vanhempanaka oike suuhu tarttunu.

Sunnunta mee olla va köllitty, mist mul tule siitäki huano omatunto, ko ei ihmine sais maata ja olla hyärytöine koko päivää. Vaik isoski kirjas sanota, et pyhitä sapattis.

Kaikest hualimati, vaik mää oleki tämmöne huanomma sorttine omenapurija, ni kauhhia mukava alkava viikko kaikil!!!!