Sunnuntainaha mää oli tota koipeetain näyttämäs eka kerta lääkäril ja sil kerral pääsi kotti hirudoit fortte kera ja kehotuksen hankki tukisuka. Täält meilt ei sa sellasi kunno leikkaussukki mistä. Instrumenttaariumis oli semmosi hepposempi, muttei semmosi mitä nyy olis tarvittu. Lisäks nee ne oli polvisukki ja mää ole sewwert vanha kaarti ihmisi, et kyl mää kunno stei-apit ny senttäs tarvitte. Tai no ni, ko tulehrus o reire pual välist puale väli pohjet, ni polvisuka olisiva pahentane va tilannet. Hunterasi, et mist mää saisi nopiast lainaks simmosest, ko Turus o lähi apuvälinekauppa ja siält kyl sa tilata, mut tilaukse mene jonki verra aikka ja enkä mää olis päässy antama mittoi ko torstaina. Soitteli äitiyspolit ja kuntoutukse läpi ja lopultas pääti soitta iha pääkallopaikal eli Salo kirurgisel osastol, vaik ajatteli ettei nee mittä aut, mut homma ei maksa ko puhelipiraukse ja pikkuse soitovaiva. Siäl ystävälline sairahoitaja lupas autta muu ja käsk tulla silt istumalt sovittama sukki. Mää sai lainaks kahre suka ja putkilollise hiruroitti. Mää kysysi et mite mää voi korvata tän, ni sai vastaukses silmä nikkaukse ja sanotti, et kyl sää ole elämässäs ni pal veroi maksanu, et unohra koko homma. Aiva loistava palvelu!!! Mää viä uunituaret pulla osastol, ko viä suka takasi.

Tiistain toi jalka sitten oli pahentunu ni, että tyäterveyslääkäri pelästys pahemma kerra ja pisti mun menemä silt istumalt lisätutkimuksi Turu yliopistollise sairala. Homma ei ny ollu ni paha, et sain mennä omal autol. Mää tein virhe ja soiti Äireel, et jos see olis lähteny föli, ko ajatteli, et jos jouru jäämä osastol. Äire meni lairoiltas, vaik näkiki mun ja näki ettei mittä suuremppa hätä ollu. Mää meni ensteks naistetaureil, mut nee pisti mun ettiäpäin äitiyspolil, ko vauva o ni pitkäl jo. Huamasi, et Äire oli nostanu iso halo, kun Rva Merelt tuli paniikkiviästi, et ollaanks henkis ja onks vauva keskoskaapis vai misä. Äire se oli tiarottanu, et mul o veritulppa ja laps o keskoskaapis. Mää sai ni kauhia kilari ja läheti semmose tekstiviästi Äireel, et see taireta huamioira viimesel tuamiol negatiivisen asian ko syntei ja hyvi tekoi lasketa. Samas kuulus, et Kariko rouva verepainemittaukse. Verepaine oli pompsahtanu 140/80 eli piäne kiarrokse tuli otettu :D

Tyksi henkilökunta oli oike mukava ja asiantunteva ja toiva mul välipalaki ja särkylääket, ko aika venys orotelles. Laskimo käyti läpi ultraäänel ja kaik oli syvis laskimois hyvi, mut päällimmäise pikkulaskimo oliva oikias jalas kovi huanos kunnos. Mut sil ei voi tehrä mittä enne ko synnytys ja imetys o ohi. Sairasloma tuli kyl viiko loppu ja kauhiast ei sais jalka rasitta. Mut loistava palvelu!!

Mää meni tyäpaika kaut, josa mää oli vastaavan, ko meirä Rva Pomo ol lomal. Oli jättäny aamul homma vähä sekava tila, mut tiätenki luati, et toise tyäntekijä hoitava homma. Mun normaaleihi töihi kuulu mm. louna valmistukse ohjaamine eli nuare tekevä päivä louna mun avustuksel. Meil piti olla kaalilaatikko, mut nopiast oli ohjeistanu kaalipara tekemise ko see o helpomp. Siin oli sit simmottas käyny, et ainoa ketä sinne keittiö oli jääny oli kiinalaine opiskelija. Tiärättekstee; 2 vuat Suame kiäle opiskelu, puhu iha hyvi, mut ei ymmärrä ni hyvi ko anta ymmärtä. Ei ikän nähny kaalipata, eikä muutenka osa tehrä ruaka, ei eres kiinalaist.

Hunterasi et mikä ihme tääl haise ja kysymä sit kiinatytölt, et onnistusiks lounas. Leveä hymy, kumarrus ja kaikki hyvä hyvä. Huamasi kattila ja raoti kant. Voi tsiisus!!! Mää e ikän ol nähny vastava sotku ja vaik harma-punertava-vihertävä sotku pelottiki, pakko sitä oli maista. Mää e löyrä sanoi milt maistu ni sanottu kaalipata, jos o torenäkösest kaik tarvittava ainekse, mut joka o keitetty useamma tunni kaut täysi sileks puuroks, joho o lisätty jauheliha, joka o sen jälke viäl keitetty semmoseks, et jauheliha ei jauhelihaks tunnistanu. Sit see oli palanu kaks kerta pohja ja viimetteks oli yritetty pohjapalamist peittä 3-juusto kermal. Se oli jota ni hirveet, et toivon etten ikin jouru moist lima näkemä. Enkä mää voinu ko naura syrämen pohjast ja kaua.

Tänäpä loistava palvelu sai Helena miniält. Hää leikkas mun tuka ja vahas mun kulmakarva. Tee ei usko kui hyvält see tuntu ko ei ol melke kolme kuukaute päässy kampaajal ja kosmetologil. Yleensä mää käy kerra kuus kummallaki. Ja vaik tänäpä o ton tulehrukse takia kovi vaikia päivä, väsyttä, särke, oksetta, ni silti mää ole ilone, et yläpää o ainaki ihmise näköne.