Ai jumalaut, mun syrän lyä sataa viittäkymment ja pikkase yli. Herätti Äijö kans 01.48 mun puhelime soitto. Mää, joka luanteltain olen semmone, et vaaratilantees syrän pumppaa adrenaliini vere runsastas ja pysy rauhallisen ja teen mitä täyty ja sit vast tilanten olles ohi tärise ko haavaleht, jos se o mahrollist. Mahrollist, et jos mul o jälkihoirettavi, hoira ne ja sit vast itteni. Tyän tuama kokemust.

Puheli soi ja mää ole täyres valmiures, et Äireel, Pynteril tai Sir Einol o tapahtunu jota ja muu lähiomast tarvita. Kaikil ko luke puhelimes ICE Olga, eli härä sattues lähiomane o Olga. Mitä suara sanoe vittua. Luuri pääs o naine, jonka mää ole tavannu viimeks 15 vuat sit, joka ei tervehri muu kaupas vasta tullesas ja nyy jumalaut hänt panetta. Hää pokkan kysy jonku Artu tai Pertu sukunime, jost mää ole varottanu hänt paikallises nuarisoravintelis 15 vuat sit. Ko see vonkas hänt ja nyy hää olis valmis panema. Voi vitun käki. Ehkä pitkä piuha, mut ei kenenkä miähe stondis viittätoist vuat kestä. Mikä vittu näit ihmisi vaiva??

Äijöl kävi sama ko mul ja häne kiukkus tietenki kohristu meikäläise, on se ni hiano tapella yäl jonku olemattoma 15 senttise lihapala takia. Mul syrä jyskyttä ni, et pakko oli otta tarvittava paniikkihäiriölääke. Ja sen voima ja liikke mikä mul heräs lähtemä sairala, pelastama lähiomast mää pistä tähä kirjotukse. Äijö luke pikkusurkiaa, ko lehrejakaja tuli just sopivast. Toivottavast saara unt viäl, meina ei ne tyäpäivä kummallaka ol siält helpommast pääst. Toki mää ajatteli, et tää entine likkakaveri taitaa olla sekoomispistes ja tartte sairaalahoito, mut helvetti, emmää yävuaroo kotoont saak tee.

Jos jotta hyvä, ni Äire, Pynteri ja Sir Eino nukku ilmesest rauhallist unt koto. Olkko Isä käsi suajelemas heitti tänäki yäl.