Nyy olla tulttu siihe tilantese, et mun ylipaino o ylittäny kaik raja.

Mää osti, ko halval sain pari ohjajatuali tutult myyjält paikallisest puutarhamyymäläst. Hyvää palveluu ko o niiko tottunu saama, ni sovitti, et tualit siirty myyjä pakettiautoperssis mun kotopihal. Sitä mee ei olttu laskettu, et kummallaki o hyvä muisti, mut kovi lyhy. Siäl nee sit seilasiva vaik mimmosis seikkailuis siäl pakettiautos ja sit mää ehroti äitiepäiväkunniaks et jos mää sit kuitenni tule hakema nee piäne punto kans kotio. Mää unohri nee kyl melkke hake, yämyähä kolkutteli ihmiste ovel ja vaatisi viäl iltakahveiki. Olisimmää nee sillo ensmäsekski voinu otta, mutko mun puntos oli jo kaks ihmist, ni tualeil oli kovi kapia tila. (Ja olis jääny kahvet saamati.)

Noo lopultas tuali saapus onnellisest kotia, sit Äijö unohti koota nee. Pari päivä ko huinatti, miäs otti itteetäs niskast kiin, mää luule kyl, et rouva pelko oli tässäki viisaure alku.. Ko mää pääsi kotti töist, oli kaks kommia tuali kasattun mun olohuane (!!) lattial. Mää ilosen tiätenki heti testama ja Äijö huutama, et "ÄLÄ JUMALAUT ISTU SIIHE, SE O RIK!!" Jumaleissoni, mun painokäyrä o saapunu sellasi mittohi, et pelkkä ajatus istumisest rikko tuali. Selväst tukipuus oli iso halkema. Hunteerakkas tee, jokka murhetu kesä kynnyksel kilojanne. Toisil nee o jo liia painava ajatuksekki ;oDD