Moikka! Ei tua äiti oo mitään ehtiny kirjoittelema, ni mää laita muutama rivi kuulumisi. Mää täytä ny neljä kuukaut ja mää ole kuulemma hiano poika. Mamma sanoo, et mä oon kaikkein komein poika kaikista, mut sil taitaa olla pikkuse vaikeuksi ton objektiivisuure kans. No ainaki mää ole hyvi kasvanu ja se kiva neuvolatäti sanoski, et mun tartte syärä vähä vahvempa ruaka ko mää täyti kolme kuukaut. No mää join äiti tekemi vellei porkkanast ja maissist ja perunast. Päärynävelliki mää söi, see oli oike hyvä. Nyy mää ole kolme päivä aja syäny semmose kummallise pitkä värki kans, minkä äiti tunke mun suuhu. Tiärettekstee, et kannatta avata suuta isoks, ni see ruaka mene pal paremmi sinne suuhu, mää tajusi sen tänäpä.

Mul o kaikemaalima harrastuksi. Mää tykkä esmerkiks jumpata tämmöttis jalkoje pääl, mää myäs tasapainoile ja hae istuma-asento polve pääl. Mää ole aika jäntevä ja ponteva poika. Musiikkii mä tykkään kuunnella ja soittaa kitaraa ja helistimii. Tänäpä ää aloti semmose uure harrastukse ku uimise. Mee olti äiti ja mamman kans semmoses paikas mis oli valtavast isoi kylpyammei, mul o koton va semmone piän sinine, mut siel oli tosi isot ja siäl oli tosi paljo hauska näkösi ihmisi. Mut mukavint oli, et siäl oli paljo mun ikäsi vauvoi. Mee menti koko konkkaronkka yhte iso ammese ja sit mee leikitti ja lauletti siäl vedes. Jokku vauva alkova itkemä, eikä ne osannu yhtään potkutella, mut mää kyl potkutteli menemä koko raha eres. Mää oli vähä pettyny, ko see täti tuli sanoma, et nyy meiän täyty nousta ylös siält ammeest, et oli toiste vauvoje vuaro. Mää pääsi mamma sylis semmose kuuma paikka ja siäl oliki kiva. Mää kyl kattosi yht piänt tyttö ko see itki va, eikä yhtä tykänny siit lämmöst, vaik sen äiti anto sil sitä tissiki. Mää ole sentäs jo melke oppinu itte juama pullost. Äiti vähä autta.

Yhrest asiast mää e tykkä ja se o semmone, et äiti pistä mun oikial kyljel. Äiti sano, et mun korvast tule epämuarostunu, jos mää ole koko aja vasemmal kyljel. Mut mää e tykkä olla sil kyljel ja ko äiti ei usko, ni mun tartte tehrä näi.

Äiti vähä ihmetteli, ko mää kääntysi näi, mut mää sanosi äitil, et nyy ei ota korva kiinni tyyny. Mää huamasi, et ku mää paina pää alas ja nosta pepu ylös ja ponkase jaloil, ni mää pääse etepäin. Noi käre ova va vähä eres ja päätäkä ei jaksasis kaua pitä kiin siin patjas, ku siit ei nää mittä. Ja nenäki alka tuhisema iha kauhiast.

Kato, mutsi, kato, mää tuli taas lähemmäs. Mää ole kyl äärest hyvä täsä mahakeinunnas, mut tota mites täst pääse takaste selälles??