Mää oli tuulettamas itteäni Salo yäelämäs mun vanhoje tyäkavereide kans ja kyl ni pal mahrottoma hauska oli, et siin inkontinessivaivasel meni pari Tenaa illa-aikan. Mun oli kutsuttu sil erellytyksel mukan, ette tarjoa a) hotshottei b) tequilaa, lupasi pyhäst. Tosi pari piänt kiarrost jägermaisteri ei lasketa, ko mää sivistä yht kaveriain klasimuatoilus ja mun piti saara pöytä Muurla Lasi käsitehtyi/puhallettui snapsiklasei ja eihä siin vertailus yks lasi riittäny.

Paikallises rautakaupas oli Äijie ilta ja see tarkotti sitä, et näiki tasokkaan naisporuka pöyräs riitti jututtelijoi ja onneonkijoi. Tulipa siihe Pankkiiriki mun entisest elämäst, enne perunamaat, punasi nokialaisi saappai ja Äijö. Pankkiiri pölähti rehvakkast pöytä ja ilmotti kaikil et hää on ain rakastanu tota Olka ja änki istuma maalimamiähe elei mun viäre. Tiätyst paarityttö kipitti lasteitta juatava pöytä ja herhiläise oli herätetty. Mää ko en ollu koska halva viski ystävä kiältäytysi moisist lärvilauroist ja tuloksen mul oli neljä siiteri lasi nenä eres orottamas. Ehrottoma solitaarisen ihmisen pisti heti klasit jako viäresi pöyti ja sanosi herra Pankkiiril, et jatkossaki juama menevä jako, et mikäli mää jota halua, mää pysty ilmasema tahtoni ja viäl maksama juamani.

Pankkiiri alko suurdramaattise esitykse siit kui häne ja Olka elämä kääntys eri poluil ja kuink hää ei ol koska pystyny Olka unohtama. Alkopa siinä Olkan päässä soima semmone Lauri T:n biisi ko "tiä meni teille, tiä meni meille, tiän haarat on eksyneille.." No muu ei yleensä häiritte elämäni vanha juanekäänte, jote anno olla, tiäsi et koht lähretä jatkama matka ja Pankkiiri jää itke tillittä viskiklasis viäre.

Ku salama kirkkalt taivalt Pankkiiri tajus et Äijö ei olekka missä ja kyselemä, et misä sun miähes o, ko ei ol sust hualt pitämäs. Sama henke veto hää selitti naisil, et miähe pyhä tehtävä o pitä naine tyytyväisen ni taloudellisest, ko sängyssäki. Alko siin sit ylistämä ittetäs kui hyvä hää o kummassaki. No koska pohjimmiltani ole kauhian kiltti ihmine, en sit viittiny sano tähänkä mitä. Mut sit Pankkiiri ymmärtämättömyyressäs paino semmost nappula mussa, että muutaman siiterin ja jägerin yhteisvaikutus alkoi myllertä mun miäles. Ne ihmise jokka saava mun semmose raivo valta, et mää hävitä järjehivene ja ala brutaalist karjuma ova hyvi harvas. Pankkiiri ei kuulu siihe kategoria. Mun raivoni o rauhallista, viiltävää ja yleensä kohde ei edes ymmärrä joutuneensa armottoman vittuilun kohteeksi, ennen kuin on  munannut itsensä totaalisesti.

Pankkiiri selitti kyynelsilmässä miten meidän välimme rikkoontui vain yhden pienen asian takia. Tytöt tiätenki kysyivä, no, et minkä. Pankkiiri selittä, et Olka halus lapsen, hää ei. Sanoin, ettei sillä ole väliä enää, enkä halua sitä asiaa käytävän läpi täällä. Mies ei ymmärrä. Olka halus sen lapsen ja jätti häne ja misä Olka lapse ny ova? Tässä vaiheessa ei ole paluuta enää.... Sanoin, et olen käynyt lapsettomuustesteissä, enkä voi saada lapsia ja jos nyt oikein muistellaan, niin herra Pankkiiri tarjosi ensin uutta asuntoa lapsen sijaan, sitten uutta autoa ja lopulta koiraa. Ja lopulta herra Pankkiiri pakeni neljäksi kuukaureksi Kanada, josta hää palas nöyrän poikan piäne kultase kynsisakse tuliaisenas. Neljä kuukaure aikan kuuli Pankkiirist kolme kerta, jokka oliva hanki uus miäs ittelles, postikortti Torontost ja kaveril soitettu puhelu mite Kanadast voi saara maksullise naise ittelles.

Pankkiiri o ehdottomast miäs, joka rakasta yli kaike ja ehrottomast, osta tuliaiset viime hetken lentokentä matkamuistomyymäläst ja heittää käyttämättömä kondomi lentokone vessa roskikse enne ko tulee koti palvova naistas.

Jotain liikahti Pankkiiri pääs. Kaks papukokost aivosolu törmäsi toiseensa ja Pankkiiri sai kähisty suustas, et sää ei voi saara lapsi???? Mää ole kuulemma tuhonnu herra Pankkiiri elämä, verättäny ja kiaroillu hänel haluamal lapsen, jota mää e voi saara. Ihan nätisti sanoin, et mitä mä teen miähel, joka ei tue mua mun elämäni tärkeimmäs asias. Mutta nykyään olen miehen kanssa joka o tukenu ja auttanu muu näitte asioire läpi ja yli.

Pankkiiri päähä ei mahtunu halva viskilitku ja ajatukse et hänt o kohreltu vääri lisäks yhtä mitä. Mää haasta sun oikeute!!! Sää ole tuhonnu mun elämä, miäsparka jäi huutama luhistunen paarijakkaralles, ko mee startatti likkoje kans etepäin. Lika kysysivä et onk see ni hullu, et viä asia etiäpäi. Pakko siihe olis vastata, et toivottavast!!! Olisha se nimittäs ensmäne kerta Suame maas, ko käräjil käytäis oikeut siit asiast, et naine joka ei tiänny lapsettomuurestas vaati lasta, jota ei syntyny, miljönäärilt jolt ei saanu mitä omaisuut. Mää luule, et siin tuamariki vaatis henkisist kärsimyksist jota.

Mut hei!! Haastetta odotelles istuta muutama yrti tonne perunapelto. Lipstikka täl kerta!!