On ja vittuilulla myös.

Tääl meil kaks isoo maaomistaja riitele toistes kans ja riita o alkanu vissi vuan keppi ja kivi ja kumpika ei muist varmanka mist aluperi koko homma läht liikentese. Kyläläiste miälest ehkä suuremp paha o Hra Satama, joka myi Hra Ruukil teollisuuskiinteistö, mihi haki myynni jälke teollisuushalli perustamiskiallo hallintaoikeurelt. Hra Ruukki kyseenalasti Hra Satama viarasvenesatama rakentamise ja iha hyvä oliki kosk oikeet piirustukse oliva kolmikertase verrattun lupahakemukses esitettyihi. Hra Satama pisti ni kova hinna satama-aluel oleva ravinteli/tankkauspistese et yrittäjäl ei ol mahrollist pitä sitä. Koko Matildast ei sa ny bensa venese, eli paikallise ja ohikulkeva veneilijä ova riippuvaisi 50 kilometri pääs olevast seuravast tankkauspistest. No tei voi huntera onk see turismil eläväl mererantakyläl hyvä asia.

Hra Ruukki o eristäny ain kyläläiste ponnistuksi matkailu eristämise ja o mm. lahjoittanu suure alue kesäteatteri käyttö. Näytelmä pyäri kerrallas kaks vuat pikku muunnoksi ja sit siirrytä seurava osa. Näytelmä o triologia Ruuki ja Bremeri omistajasuvu eresottamuksist. Nyy o menos toise vuare verenpaisumus ja tarkotus olis ollu, et näytelmäs tulla puupurjevenel laituri ja myäski lähretä, ko verepaisumust ei tullukka. (Oikeasti Ruukipatruuna Bremer oli laskenut vedenpaisumuksen ajankohdan ja rakensi laivan pelastaakseen ruukkiväkensä. Kun Jumala ei lähettänytkään vedenpaisumusta, Bremer rakennutti kiitokseksi Jumalalle Teijon kivikirkon, joka on maamme pienin kivikirkko ja sievin :D) Tämä purjevene-episodi on tapahtunut Hra Sataman hallinnoimalla tankkauslaiturilla.

Kaks viikko enne näytelmän ensi-ilta kaivinkone toi valtavi kivenjärkäleitä sataman ympärille ja satama-alue suljetti ja oleskelu kiälletti "tyämaalla". Teatterijohtaja Storgård Johan oli repiä pelipöksynsä, kyläläise oliva kauhuissas ja Hra Ruukki puri voimattoman hampaitas yhte. Koko kylä projekti ja suuri matkailuvaltti oli uha al. No taire keksi keinonsa ja näytelmä näil näkymi toteutu ens viikol.

Tänäpä mee lähretti tavaomasel iltakiarroksel Äijö kans ensi jäätelöl Perniö ja sit koton voltailema kyläl ja kattoma ranta. Jumalaut satama oli tullu kyltti, joka kiälsi kalastukse, jollei maksa 1 € kalastusmaksu maaomistajal eli Hra Satamal. Aluel ei ol asuinrakennuksi, ainoastas veneire säilytyspaikkoi, vete laskemispaikka ja viis laituri, jois yks o tua tankkauslaituri, kolme viarasvenelaiturei ja yks jos laiteta purjeveneisi masto paikalles. Tää mis laiteta mastot o ollu ain kalastajie suasima niäme nokka ja harva kalasta siit laiturilt (paitti mää mato onkel), va siält niäme kivilt. Tarvittava luva ova paikalline Mathildedal-Teijo kalastusalue lupa ja valtakunnalline  kalastuslupa. Mato onke ei vissi tarvita mitä lupa, paitti toi yhre euro maksu.

Mää vittuntusi ni pal, et läheti kysely valtio kalastuslupakeskukse et onk tommone rahastus eres lai eres oike. Kyse ei ol siit rahast va periaatteest.

On se ny vittu ko 700 ihmist teke töit et kylä saatasis elivoimaseks ja tavotella Vuare Kylä 2012 titteli ja sit tule yks joka murska kaike.

Saatana!!!

Edit: joo joo mä kiroilen liikaa, mutku harmitta tollane...