Tähä tulis semmone kuva, mut emmää ny viit, ko mun tartte pestä perunoiki täsä kirjottamise välis. Tää meemi o tolt Minzilt joka luannehti mun lokiain tämmöttäs: Sanavalmis, tapahtumarikas Matildan torpan valtias. Saa nauraa, saa itkee, ottaa kantaa. Mut älkkä ny ni vakavissanne ottako. Kaikkiha sen tiätä, et ne tual vähä ylempä lounais-rannikol o pikkase vinksahtanei..
 
1. Milloin aloitit blogisi?
Mun piti oike tarkista, emmää simmosi muista. Ensmäne oli 6.8. 2008 ja otsikko oli "Loki ova persseestä.."

 
2. Mistä käsittelet blogissasi?
Mitä mää e sit käsittelis? Mää ole käsitelly ainaki paskpaperi laarukkuut, hammasharjoi, lomatraumoi, the Talo ostamist, haukkunu, parjannu, kehunu, surru, ruikuttanu. Et niiko iha mitä mun miäle millonki pälkähtä. Parhaimma lokikirjotukse kyl tehrä automatkal töist tai töihi, eikä ne koska siirry tän, valitettavast. 

 
3. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Ei mikkä muu ko se o mun loki. Jokasel o oma tapas kirjotta ja pohti eli jokane loki o erityine. 

 
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?
Meiä suvus toi vanhemp polvi o sewwert viksumpa, et nee alotti ensi ja mää sit luvi niitte lokei (Irene, Sesile, Helena) ja lisäks mää oli iha hurahtanu mun serkkun Rosetta Kive loki. Mul oli kauhia kynnys alottaa. Mää nimittäs meneti tairo kirjotta tosa yläastel, mää oli ko lintu siive sirottun. Ei tullu mittä tarina, miälikuvitus oli iha jääsä. Mää istusi teet juare pahoje poikie kans tarkkiksel ain äirinkiäle tunnit yläastel. Mul oli lukihäiriö ja sitä vissi yritetti korjata siäl. Ei se siit korjaantunu, meni enemmä suppu va. Mut miäli korja itte ittes aja kans ja sit niit tarinoi alko pulppuma vaja 20 vuare pääst. Muuto näi vaja 25 vuare pääst must tuntus tänäpä vuan, et mää ehkä voisi oppi viaraiki kiäli. Mul o jotenki lähteny pulppuumaa semmone virta pääsä. Mut mene ja tiärä. ASSIA TAKAS!!

 
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
No totta helvata mää haluaisi, et mul olis rajattomast aika kirjotta loki ja käyrä muil lokeil imemäs ja varastamas aihei. Kyl mää haluaisi, et jokane roiskasu olis sellane, et see viihryttäis lukija, mut harvemmi enä tule semmost teksti. Oikiastas mää ole vähä kyllästyny itteeni kirjottajan ja see onki harvinaise hyvä juttu, etten mää elätä ittiäin kirjottamal. Mää voisi vaik laihtu ja köyhty.