Noin noi mun nuaret sanoo mul töis. Nee nauraa ko mää kopsaan valokuvii neljät kertaa samaan paikkaan ja kun härissäni huuran kun joku rivi häviää bittiavaruuteen, jonka ne saa palaamaan napi painalluksel. Nee nauraa ja sanoo, et Olli sä oot niin KÄSI!!! Ja se tua hilpeyttä arkeen.

Mä olenkin miälestäni iha käsi. Kahrel kärel mää ole töitäni tehny. Torunut, torjunut, lohruttanut, silittänyt, halannut, putsannu, pessy, huitonu ja viuhtonu. Käre ova särkene tehryst tyäst ja käre ova heilune ilost ja elämise riamust.

Käre tuliva ni mun miäle, ko tänäpä oli raskas tyäpäivä ja olisi va halunnu lohrutta ja vetä maalima kolhimat syli, iso lämpimä syli ja suajella pitkis käsivarsissain. Käre mul oliva eilenki miäles, ko hoirati kynsei taas Reelikal. Oli väsyny fyysisest sillo, eikä mun käre kääntyne niiko Reelika olis toivonu. Sanattomal kiälel, piäne, piäne käre yrittivä kääntä isoi tyäntekijäkäsi. Reelika kummakki käre olisiva uponne mun nyrkkini.

Ko nyy tuli tost tyänteost juttu, ni mun kunniatehtäväin oli hake Sir Eino päiväkorist kotti tänäpä. Eikä siin mittä miälelläin mää haje, vaik vet tuli ko kaatamal ja mää oli kävelle. Ottaka ny huamio, et mää en ol koska hakenu last päiväkorist. Mul meni iha siihe hahmottamise aika, et misä nee Vekarat-ryhm o. Pitkä matka pääst kuule kauhja parku ja löyrä jonku ohjaja näköse ja kysy kohteliast, et mist mahta löyt Eino Karikko. Hää sano, et tualt. Mene ja kysy naiselt joka kanta sitä rääkyvä last ja kysy taas, et Eino Karikkoo tuli hakema. Hää katto muu ja mää kato hänt ja hää kääntä selkäs mul, rykäse ja sano, et onk Eino tääl! Naine käänty ja sano, et täsä näi. Huutava laps o Eino. Ei antanu vissi kauhhia hyvä kuva hakijast.. Mää seisosi ja molloti ja naine mollotti takas (toim. huom. Tyypillinen Varsinais- Suomalainen keskustelutapa). Yhtäkki tajusi, et kai mun täyty otta toi laps. Oti Eino ja oli vähä hämilline ja kysysi, et misä o ulkovaatte ja Eino tavara. Löytys nee ja laito vaatte pääl ja hypätti vaunu ja Einoki alko olema iha Sir taas ja lopet huutamise.

Mää kävi kolmanne näytöksein itteni kans, ko lähri siin vesisates talsima. Mää e iha oikiast tajunu, enkä tiänny, et päiväkoris lapse ei ole valmin framil ko vanhemma hakeva. Nee ei ol siis putsplankattu ja pukeis sovittun aikan, ei kuulu niiko palvelu. Mää ole ollu tyäs vanhushuollos, vammaishuallos ja mielenterveyspotilaire suljetul. AIN ko o sovittu, et joku tule hakema, ihmine o laitettu kunto ja hää o orottamas hakija. Se o niiko kunnia-assia.

Tää oli mul kertakaikkia ni uus maalima, et oli mää aik näky, et OLE SÄÄ OLKA VA AIK KÄSI!!