Hetkellisest mää luuli, et kaik pensa oliva leikattu, mut paska nee ny ollukka. Kolme olis viäl jäljel. Tänäpä leikkasi ja keräsi marja mustaherukka/valkoherukkapuskast. Siin o niiko valko-musta sekotus. Varmaan jonku pölytykse vuaks istutettu kines toisisas. Valkoherukka oli kovi kirpiä ja sekotus mehuna oli vähä niiko punaherukkamehu, mut ei sit sinne päitekkä. Mult loppus sokeri, tai oikestas unohri osta sitä. Mää laito ensi hianosokeri, sit Sirkku palasokerit ja sit pullapäälissokerit. Viäläki olis saanu pikkase olla lisä. Täyty makeutta sit jälki käte, ko e arvannu hermesetast heittä joukko.

Mun pitkäaikane tukikohtani ollikkalakarul o ny melke myyty. Käsiraha maksetti kämpäst tänä. Oli pakkamas tavaroi ja tein sen hyväl miälel. Mun elämä o siin asunnos päättyny ja uus lehti o kääntyny. Voin jättä sen jälkeni siit elämäst kylläni saanena. Maximukse kualema jälke e halunu enä nukku siäl. Ens viikoloppun me muuteta lopukki kama pois siält ja pari viiko pääst mä jätä sen uure omistaja huama. Toivottavast hää elä onnellisi vuasi siäl, niiko määki tei. Onnellisi, surullisi, vaikei ja helppoi. Elämä koko kirjo. Emmää ni vaikei aikoi ittelleni toivois enä, mitä ole siäl eläny, mut toivo kuitenki, et saan tääl uures elä kans hyvä elämää. Hyvä elämä kuuluu sitä elämä koko kirjoo sopivis määri annosteltun. Ja jos elämä mene niiko sen ny kuvittelis menevä, ni Äijö kans olla sovittu, et hää mene täält hauta ja sit mää myy talo ja osta piäne kerrostalo asunno ja matkustele lopuil rahoil. Mut mene ja tiärä, ko tol elämäl o vähä tapan niiko yllättä .