Mee oltti siäl Pohojanmaal Isooskyröös kotiseutu matkal äire, Helena, Irene ja Sesile kans. Oltti vuakrattu valla hiano mökki Kalliojärvelt, tosi kyl mee oltasis pikkase tota siisteystaso nostettu siäl. Tosi ko mee lähretti kotti, saati soitto perä paika omistajalt, joka kiitteli siivouksest niimppal ja lupas ens vuareks ainaki pyyhke antta ilmatteks käyttö.... Meil oli tämmöne oma lammikko siin ja mää kävi ilta- ja aamu-uinneil ja kertalles yäuinnillaki,ko oli luvattoma kuumat yät.

 

 

Isoo-Kyröön 1700-luvu markkinoil olti ja tutui tekstei siäl näkys..

Kauppa kävi ja mee ostetti varma pual Kyrö matka, noi loppu ihmise (köyhemmä) ostiva sit lopu  Täsä pikkase markkinakojuu ja semmost

Irene meinaa pistää Äijön tekee ittellensä tämmöse kökkäsängyn.

Markkinoil pääs tämmöse zetori kyyris, mut ei mee ny sentäs. Mee käytetti sukulaasia hyväks ja Vilukissiä ja parkkeerattiin heirän pihoille.

Oikiastas meiä matkal oli kaks tarkotust. Tavata Vilukissi ja muit lokitutui. Mee tavatti Vaiskai, Mansikki, Tupakissi ei ehtiny keimeihin. Oli niimppal tutui ja lukijoi, et mun suurpiän pää meni aiva sekasi. Rva Pine tuli laste kans muu ja äire moikkaama ja see ol ni ihana, vaik ei ehritty ko muutama kerta rutistama. Toine tarkotus oli kotiseuturetki Laihial ja siäl mee pyäritti joka päivä. Toi otsikko "Rehevät tuloo" tuli siitä, kun tiätenkin mentiin kangaskauppaan ja ostin mustaa kolitsia, kun hyvä laatusta sai ja kun toiset jäivät vielä ihmettelemään, niin menin viäreiseen länninkikauppaan. Siellä oli paljon zhenzin vaatteita tarjouksessa ja mää osti kaks mekko ja säästi 100 €. Kysysi, et kui sul näit isoi vaattei ni pal o, ni hää sano, noo et tääl lakeuksil naisekki o vähä rehevämpii.... Meni muuto markkinakojust ostama veresokerinosto leipäst ja miäs sano, et osta neljä tuloo halvaks, mää siihe, et kyl mää iso ole, muttemmää jaksa syärä ku tän yhre. Miäs katto muu pääst varpaisi ja sano, et kyl suhu viäl mahtusis..

No Pohojanmaa lakeuksil tule ain himo osta muutama tölli. Must tuntu, et ei nee paikallise arvosta niit nurkkias nii pal. Latoi ja mökkei o niimppal, ettei niit ehri kaikki laske.. Täsä muutama.

On siäl tiätenki huvituksiki...

Ja sitko ei huvitella hunterata sitä kotii, uskontoo ja isänmaat.. ja siit ko lähretti...

Ja kirkkomaat tiätenki....

Ja täsä o see Laihia kirkotorni minne se Kariko pappa kiipes rippikouluiäs ja joutus aresti. Helena kerto siit omas lokillas.

Ja vanhempan tultua synnitunto, Pappa Karikko lahjotti kirkol tämmöse.

Ainoastas Laihial voira käyttä hevone ni loppu, et lopultas siit tehrä seinäkoriste..

Kuvassa ravikuningas Eri-Aaron. Tiätyst sit on noi Isontalon Antti ja Rannanjärvi. Täsä Rannanjärven kahleet, painovat 50 kiloa..

Piänemp rengas tuli kaula ja isomp vyätäröl, mut ei see riittäny, viäl laitetti jalkohi lisää rautaa..

No on Pohajanmaa tunnettu muustaki, ko esimerkiks ruusuröijyistäs, täsä yks kaunis.

Nuukuuremuseo, joka oli ni nuuka, et makso neljä euroo ja mittä katottava ei ollu, pari laihialaisvitsi kuultti.

Tämmöst täl kerta. Ei liikka riakuttu, vaik Vilukissi ja kumppani meinasiva meiti juavuksi juatta, mu mee olti Herra nuhtes. Nauretti kyl niimppal mahrottomast, et mahtaaks sitä viitti enä loppu vuarest naurakka.