Toden näköisesti lokini sulkeutuu hetkeksi, siitä inhimillisestä syystä, että olen pakoitettu häätämään itseni kodistani. Tänään töistä kotiin saapuessani wc:n katto oli vastassa turvonneena ja yläkerran jätevedet lattialla, seinillä, roiskunut jopa kynnyksen toiselle puolelle. Haju on sanoin kuvaamaton, ehkä huonosti hoidettu vanhanaikainen navetta lämpimine kusentuoksuineen voisi olla hyvin lähellä.

En tiedä, koska jaksan tai saan tämän katastrofin keskellä kirjoitusta tänne. Korjaus tilanteesta ehkä silloin tällöin. Juuri nyt ei kiinnosta.

Helena- muistatko, kun tänään juteltiin, kuinka ihanasti asiat ovat ja kaikki on järjestynyt niin hyvin.. Jumala taisi vähän virnistää... ;oD

Kerron yhden kuulemani tarinan, joka on ehkä Paulo Coelhon.

Kaksi enkeliä, nuorempi ja vanhempi, olivat liikkeellä maan päällä. Nuorempi kyseli Jumalan hyvyydestä ja heidän tehtävästään maan päällä. Vanhempi vastaili ja sanoi, että heidän tehtävänsä on mennä pienen tuvan väen luo. Saavuttuaan tuvalle nuorempi huomasi talon väen olevan hyvin köyhiä ja vanhemmilla oli monta lasta. Heidän ainoa näkyvä rikkautensa oli lypsävä lehmä aitauksessa. Vanhempi enkeli lausui sanansa ja lehmä kuoli. Heidän lähtiessään nuorempi kysyi miksi Jumala voi olla noin paha, vaikka koko matkan olet puhunut hänen hyvyydestään. Vanhempi vastasi, että kuolema olisi korjannut perheen äidin, joten oli parempi, että kuolema sai lehmän hengen.