Mää ole tumpelo, uusavuto, anti-nörtti. Mut Jumalalle kiitos, täst maailmast löytty fiksui ja kaunei ja viisai ihmisii, jotka ova avartaneet mun näkökantaani tän anterneen ihmeelliseen maailmaan. Ensinnäki uusavuto kiittää BLUE:ta blokinapista, joka oli hyvi mun olone ja sopis mun sialuni värimaisemaan passelisti. Viäl mää orottele, jos hää ystävällisesti väsäis mul viäl oma tausta, nii voi poja.. Noo sit mun tartti hakee see nappi siält Blue sivuilt, mut kissamarjat, siit sit mitäs tullu. Mää pyäriti ja hyäriti sitä kämmene kuvaa sii napin pääl, muttei see siit minnekäs lähteny matkustelema mun lokiiseen. Ja ei muuta, ko tule apuun Sesile. Soitto Sesilen auttavaan puhelimeen ja vot, siis täytty ymmärtä paina hiire oikian pualeist nappi ja taas rulettaa. Perskeles, sitte kaikki laatikoihi tuli J kirjain ette, noo olkkos, jos siihe kerra halus tulla. Kyl mää ole nii humaani, et yks J kirjain saa ottaa pikkase tilaa lokilt, mää mahru viäl seka. Noo sit rupes mun vodafone, perinteisemmi mokkula, sanomaa ittes irti palveluksest. Mitä fiddua, uus kone, uus mokkula, jaa mikään ei pelaa. Puheli kätee ja kuuma linja auki Helena Mittamiähel. Mittamiäs saapu ja rauhallise tapaas laitto mokkulaan vähä enemmä käyttöaikaa, siinä ko oli jonkun sortin lapsilukko, tai oikiastaan Ollilukko. Joku raja se siinäki pitää olla kuinka kauan anternees surffata. Joka päivä pitäis ihmise jottai uut oppi, jaa mää ole oppinu kolme päivä erest tänäpä. Kiitos teille tutorini.