...tai sitten ihan missä vaan paistaa aurinko.

Mä päätin tänään pikku vinkkupöhnässä saunan lauteilla istuessani, että ensi vuonna mä olen tähän aikaan auringon alla. Se oli maltillinen päätös, koska impulsiivisen mielenlaatuni tietäen, mä voisin olla auringon alla makaamassa ylihuomenna luottokortit vinkuen. Ja koska on tylsää maata yksin, maksaisin kaverinkin.

Olenkohan tullut aikuiseen ikään, kun pistän vuoden aikarajan ja talletan mieleeni sen, että minun pitää SÄÄSTÄÄ matkaa varten? Entä se, että ensimmäistä kertaa ajattelin lähteä oikein parisuhdematkalle. Pyysin siis Äijöä mukaan. Tosin soitin myöskin Saaralle, että nyt lähdetään parisuhdematkalle. Ala pistää rahaa säästöön.

Siis loppujen lopuksi siinä käy silleen, että Saaran mies ja Äijö on parisuhdematkalla ja mä ja Saara ollaan parisuhdematkalla. Yöt vissiin vietetään erillään paitsi, että sekään ei tietenkään ole varmaa.

Saara oli selvinpäin (yllättäin, kuka sitä keskellä viikkoa olisi kännissä kuin minä) kun soitin hänelle, että nyt toimitaan näin. Sanoi vaan, että kun kuparinen saatiin pari vuotta sitten poikki ja sitten tuli hopeinen, niin kai sitä voi palata alpakkaan takaisin.

Juu, tää on sairaan hyvä idea. Nyt oikeen jo odotan sitä krapulan makua paahtavan auringon alla.

Huomaatteko humalassa, minulta ei onnistu syntymäkiäli, eikä äireen kieli. Se on hyvin selkeää Suomen kieltä. Vissiin.