Me oltti Äijö kans lauvanta kattomas elävis kuvis Rööperi-kuvaa. Oli mun miäläst oikeinki katottava vilmi. Et suasittelen.

Kattoja kunta oli vähä vanhempa porukka, nuarii ei juur näkyny. Veri roiskus, mut oli siin pal syvällisempäki homma, kute ystävyyssuhteire pitävyys ja kunnioitus. Muu enite jänskätti, ko kattosi, et meiti jälke leffateatteri tuli kolme veljest vaimoines ja nää kolme oli osio seittemäs veljeksest, joire yhre erustaja kans mää reffaili, joskus vuan keppi. Tosi soitti see veljes mul viäl viime joulunkin. Ajatteli va, et olis tää elämä toisel tappaki voinu mennä, mut nyy mää ole kovi tyytyväine tähä mitä mul on annettu. Ja hyvä ni.