Helenan jääkiakkoilija poika talutti vihille kauniin pualisonsa eile Uskela kirko tähtitaivan alla. Ja niiko kunno (Gallialaisi) juhli kuulu, ni kaik oliva kerääntyne yhte viättämä nuare pari juhlia. Trubaduuria ei ollu täl kerta köytetty lähimpä puunoksa, va kaik saiva laulakki syrämmes kyllyyrest.

Mun o pakko nyy alka sijoitta itteäin vanhempie ihmiste joukko, ni pal oliva Kariko suvu nuare kaunottare ja herra kasvane ja varttune. Hääväki oli kaunist ja hyvin pukeutunut ja kiehkura oliva ojennukses. Mää yriti pikkase piilotella mun kenki, kun ton jala tulehtumise jälke ainoa mahrollise kenkä oliva Nokia punase gummisaappa, vanha lenkkari tai sit semmose ruma, hyvi tallatut nahka-avokka. Näist varustautusi niil avokkail. Mun Laihia kotiseutumatkalt ostama mekko ei mahtunu maha pääl, et oli pakko varautu plään biillä. Yhtä ei auttanu, et perjanta päivä oksensi koko päivä ja päät särki helvetist. Mut väli en jättäny. Ajatteli, et Äijö o senwert kommia, et kyl yks vihriä naamane harmaavarpune siin viäres käy.

Pappi puhu hyvi. Yksinkertasi arje assioi ja oli selkeest kuunnellu mitä nuarel paril oli ollu toisistas sanomist. Mää tiäsi, et Jääkiakkoilijaa jännittää kauhiast, mut hyvi see pärjäs. Nää Helena poja ova mul tärkiöi- Jääkiakkoilija ja Mittamiäs- kun ole nöösilikkan niit hoitanu paljonki. Taisi olla sillo 12 vuatias ja Mittamiäs 2 vuatias, meil ko o jämpt 10 vuat ikäero. Mun silmissäin Jääkiakkoilija ja vaimonsa oliva ni komioi ja kaunei, ko nuare ihmise va voiva olla. Jälkikasvuki heil o jo ja oli ihana nährä rinssi ja rinsessat puvuissas ja kampauksissas. Nuari rinsessa o vast alt vuare, mut vähä vanhemmilt ko kysytti, et miks vanhemma menevä naimissi, ni vastauksen oli pitkä katse ja tiätävä toteamus, et no siks, ko ne rakasta toisias ni pal. Ja see o oikke.

Muu sit naurutti ni pal tää meiti suvu yltiöpositiivine hulluus ja kupliva ilo, joka ei viina kurkkusa kaipa. Siin ko toise pöytäseurue hiljakses tuijotteli vaivaantuneest klasipohjasas, ni meiti kolmes isos pöyräs raikus nauru ja puhesorina. Ni pal välil innostutti, et oltti melkke epäkohteliai. Hauska oli ko oli semmone Biisikärpäne kilpailu, misä piti tiätä kappala nimi, esittäjä ja laula kertsi. No meit hullui ei tartte kaht kerta innosta, ko voitto ja kunnia piti viärä tiäteki Jääkiakkoilija suvu pualel :D Kariko suku o oike musikaalist, jos ny ei lasketa muu mukka, jonka ääni o vareksel ja nuatis pysymine o iha toivotont. Mut kyl määki hoilasi, ko muisti hyvi biisie sanoi. Voitetti yhrel pistel, mut pakko o sano, et tuamari ei ollu ain tasapualisi ja kaks kertta annetti tasotusmahrollisuus iha va reilu peli kunniaks ;DD

Muutenki juhla oliva hauska ja eri tavoil musikaalise. Jääkiakkoilija toristi viimestäs suure rakkautes vaimootas kohta ko oli suastunu tanssitunneil ja opetellu koreografia häätanssi varte. Syntyperäse hulluutes hää toristi pelastamal morssiammes ryästäjie kynsist tanssimal laste kans Sutsi-Satsi tanssin ja kaikil oli valtava hauska siin pylly pyäritykses. Sitä mää e tiärä kui pal oli tekemist sil, et joka suaritukse jälke Mittamiäs bestmanina palkitti Jääkiakkoilija oluttölkil ja onks täsä suurempaki Pavlovi koirakoulu käytetty opetukse ;DDDDDD

Ruaka oli just ni hyvä, ko Varsinais-Suamalaises pitopöyräs va voi olla. Ja jestas sitä rinsessakakku!! Mää muute santsasi sitä, oli se niimppal hyvä. Bändi poja soittiva hyvä musiikki ja kaikkie naiste sankari Sesile Huru tuli muu hakema tanssi, Äijö ko ei tanssi ko kolme romille pääsäs ja nyy ei tämmöne douppaus ollu kohrallas. Hurul kaik piste, ko jakso mun vaappumist kannatella. Va Huru o semmone viire lapse isä ja mone lastelapse ukki, ni sitä pal iso maha haitta. Sano olevas ni ilone mun pualest ja mää oike liikuttusi.

Vaik Mittamiäs piti must hyvä hualt ja toi vissy ja kävi kysymäs, et onks kaik hyvi, ni enmää jaksanu ollu loppu saak. O se ny tiätenki pikkune häpiä, ko pikkulapse jäivä juhlima ja mää oli milte ensmäne joka Äijö kans läks. Morsiuskimpu ja morsiamme sukkanauha heittämine jäivä mul ny arvotukses, vaik kyl neeki täsä varma paljastuva ko päivä valkene. Joskus o tärkiä osata lähte hauskoist juhlist oikese aika pois, et ne juhla pysyvä muistois hauskan. Näis juhlis ei semmost vaara ollu ja mul jäi valtava hyvä ja positiivine muisto kaikest tapahtumast ja ihmisist jokka vaikuttiva siihe.

Mää heräsi aamul ilosen ja onnellisen Nuare Pari perhe ja onne tähre. Avasi pikkusurkia ja alo pillittämä ko oli piäne ihmise kuali-ilmotus lehres. Tutkimattomi ova Herra tiät ja meirä pitä muista olla kiitollisi jokasest hetkest minkä me rakkaittemme kans saamme viättä. Mää usko, et meil jäi kaikil osallistujil yks ilo jyvä syrämme. Tulkko niit jyvi paljo enemmä ko vaikioi surujyvi. Nuarel Paril ja kaikil rakkail ihmisil.