Mää ajatteli alotta tämmöse oma palsta, misä kerrota lapsperhe arjest. Ensteks tiätenki mun jutu ova ton kantoteline varas, mut kyl mää täält äkki tule ittekki reera asia kunto. Orottaka va.

Kantoteline ja iskä menivä tänäpä semmose suure laitokse, misä semmone täti, joku ylilääkäri se oli, tiiras muu semmosel läpivalasu laittel. Ei siält mittä valo tullu, enemmä silitelti maha pualelt. Mut emmää siit kauhiast tykänny, alo painama kantoteline valtimoi kines, see o varma tapa saara se pomppaama ylös ja parhaas tapaukses oksentama.  No otti se täti kaikki tarvittava mita ja sanos, et mää voi oike hyvi ja mää ole oike hyvi normaalis käyris. No see ny o selvä. Epäiliks sitä sit joku? Sukukalleuksi ei viittitty tarkista, ko se kantoteline kyäkkäs ja kökis siin, mut kuka sit ny viittis pyhimpiäs näyttäkkä.

Kyl se täti kehus kantotelinettäki. Sanos, et raskaus o menny erinomasest ja paino o pysyny hianost kurist. No arvakka va mikä pitämine näis nykyaja kantotelineis o, et ne pysy kuris ja herra nuhtes. Kyl mää ole joutunu kovi tekemä tyät. Välil täyty tyäntä jala iha kurkkutorve saak, et ymmärretä et ei ny syärä. Tai juara. Kyl mää hunterasi, et anta ny kantoteline juara aamupäivisi, ko muute see nääkisty pääsäryissäs loppupäiväks sänky pohjal. Mut aamul ei tartte syärä, syäkö sit keskipäiväl, jotta piänt. Eile mää anno sen syärä noi 200 ramma vihersalaatti ja yhre paahtoleivä. See ahne possu alko illal ottama suklaajäätelö suara paketist, ni kyl mää hunterasi et ei mittä tapoi nykyaja kantatelineil ja patisti se oksentama heti tommoset ahmimise.

Tänäpä see oli jotensaki elementissäs, ko see pääs siält täri luant ja see möree ääni, joka sano itteetäs iskäks vei sen jonnekki ravinteli syämä. Ei se mittä salaatti ottanu, va sanos jotta et mul ei kakara vittuile, tai jotta semmost, e o ny iha varma, ja tilas semmose läty mitä pizzaks kutsuta. Ja se ahne possu otti viäl tuplajuusto siihe pääl. Sit se veti siit lätyst puale ja pual litra muumi limppari pääl. Seekä ei viäl riittäny, see meni kauppa ja osti semmose berliinimunki ja ahmis sen. Mut hahhah, kyl mä voito vein, kotia ko päästi ni see jo melke itki ja sanos, et täyty mennä pöntöl taas. Nyy se lipittä taas tota iäikust vissyytäs ja voivottele.

Nii noi kantoteline ova vissi jotenki puherajoitteisi, ko nee va ähise ja puuskutta. Välil ne haistattele sil miälyttävä möre äänisel ja sanova, et koht see tunke sen möreen hanuuriin kurpitsa, mitä liänee sit tarkotta. Yleensä se tule semmoses tilantees ko se kantoteline tiputta jotta ja sit see yrittä saara sitä ylös lattialt ja möree nauraa. Se möree äänine o oike mukava, see silittele muu iltasi ja hokee mul, et ISKÄ, ISKÄ, JOAKIM, TÄÄLLÄ ISKÄ, sitten se taas nauraa, kun kantoteline yrittää kääntyä toiseen suuntaan ja puhisee.

Möree o siit ihmeelline, et see välil tuskaile, et olis iha mukava olla muutama minuutti iha va ton kantoteline kans kahrestas. Kyl kai se kantotelinekki siin ny kosketust sa, ko muu silitellä? Möree sanos, et jos pikkase vois olla vaik kontillas tai selälläs tai vaik kyljelläs, mut kyl mää hualehri siit, et kantoteline istu aika tarkastas ton ulosmenoauko pääl. Sinne ny muutenka tartte mittä kolistelema tulla. Tääl vattas nimittäi kaik ääne kuuluva aik hyvi.

Kuitenki munst tuntu, et toi kantoteline ja möree tykkäävä aika pal toisistas ja iha tosisas orotteleva muu täält. Mut emmää tiär, tääl o aika hyvä olla ja mää ole aika piän viäl, semmone 2800 ramma. Tosi ole mää isompi ko kantoteline ko see syntys, mut tääl o mukava lämmi olla ja hualto pela. Jos mää semmose kolme viikko viäl olisi kuitenki.