Mää yritin tänäpä siivota, et olisi saanu tuan jouluaja sissä, mut emmää saanu ko kaks pöytä pyyhitty ja laitettu joululiina niihi, ni sit mun oli pakko mennä halailema tuat posliinist pönttö. Mää ratkasi sit asia sil tappa, et meni nukkuma vähäks aika ja sit laito kynttilöi paljo joka paikka palama ja laito valo poies. Ei näy pölypallero ni kovi. Ja vessapöntö seutuva ova ny kahte kerta siivottu ja resinfioitu, et tommone puhras klooriki haju tääl leijaile.

Äiree teki aikanas pitkä päivä töit ja yät myäre siivos sit viikoloppun. Jouluaikan heittäyrytti iha vallattomaks ja kaik kaapi tyhjennetti ja hyllypaperi vaihretti. Muistaisimmää semmosenki, et ko oli pakkast ja akkunoi ei pystyny pesemä, ni pesuvete loroteti faija pontikat ja siitäkös huuto syntys. Mut hyvä oli aines - yli kuuskymppist - ja akkuna tuliva puhtaiks. Matu viäti lumihanke ja lattia kontatti räti kans läpi.

Kyl mää luule, et nykyaja ihmise ova armollisempi ittelles. Äireel oli kuitenki kova koulu takan, enne äitiyre mitta mitatti hyvi pitkä puhtaurel ja siisteyrel. Ja tuurijuappo miäs oli melke enemmä haitaks ko hyäryks. Toki toho aika maalimas oli pare olla huano miähe kans ko ilman miäst. Mää nosta hattu korkial meirä Äireel, joka elätti ja kasvatti meirät kolme last puhtaas koris, siisteis vaatteis. Sekasotku tiätenki oli, muttei likast.

Mää ole ne neljä vuat mikkä ole vuaratukse kirjottanu, kertonu melke vuasittai jouluahristuksestain ja siit mite mää ole vihannu joulu. Viime vuan alo olema pikkase myätämiälisempi ja armollisempi ja hyväksymä menneisyyre ja ymmärätämä, et mää voin itte muutta joulujeni kulu. Kovi pal siihe aika tarvitti. Uuremmil lukijoil mää va nopiast totea, et alkoholistiperhees jouluaika voi olla aika ahristava ja mää herkkänä lapsena ole paronnu ton ahristukse hyvi syväl sisälleni ja jääryttäny kaik tunteni sen suhte. Sitä syväjäärytyst mää ole pikkuhilja sulattanu viimese kakskymment vuat.

Suri kuitenki sitä, ette saanu tänäpä siivottu eres vähä. Äijö päätti siivota ulkoeteise kaikest remonttiromust huame ja lohrutti, et o oikestas pal paremp, ettei tänä siivottu ko huamen tule roska kuitenki siält sisäl. Sano viäl, et turha sun o vatta viimesilläs pystys murehti mittä kuusest tai muust, viätetä sit ens vuan lapse kans perinteisempä joulu. Kyl meil kahrel välttä täs tilantes vähä riisutumpiki joulu.

No tuukit o sentäs pöyril, tonttu-ukkoki nököttä ja hyasintei tuli tänäpä ostettu Terrast remonttivehkeire lisäks kuus kappala. Et kyl maar se siit.

Huame imuroi jos jaksa ja lähre Wiurila kartano joulumyyjäisi, sekä Hyvä miäle toril. Virallisest Salo kaupunki joulu aveta huame. Turkkunki mun miälein palas Wanha aja joulumarkkinoil, mut emmää tair pääst, ko aikataulu näyttä suht kiiruselt. Tänä vuan mää ole kyl karsinu kalenteri ni, et päiväs o korkeintas yks tapahtuma. Tää väsymys ja oksentelu johratta elämä aikast nopia toho downsiftamise, niiko ne hianost nykyä sanova.

Mää toivota oike hyvä adventiaika kaikil lukijoil, pitäkä ittestänne hualta ja olka armollisi sen hössötykse kans. Jos se paras siivouskeino o heittä tolu kasteltu sukka sohva al, ni sit täyty käyttä sitä. Ja mikä estä ostamast ittelles etukäteisjoululahjaks joulusiivoust 60% kotitalousvähennyksel, ei sit ni mikkä. Paitti et ny alka olla kiirus tilata semmone siivooja jo.

Rauhallista ensimmäistä adventtia!