Isänpäivä meki tääl viätetti, vaikkei sitä yhteist lasta olekka viäl tullu. Muu jotenki hellytti katella tota iso karhia äijä, ko see aamust saak alko tuijottelema puhelintas, et saak see aikusilt lapsiltas isäpäivä viästi. Äijöhä ei ikän myäntäsis, et tää päivä merkitte mittä kummosempa muire päivie joukos. Mut salaa se kuitenki toivo, et lapse ottasiva yhteyt ja mikä mukavint, nee viästi tuliva.

Ko nyy oli isänpäivä ni tottakai se viätetti isä ehroil. Mää esitä ny kaks eri versio mite tänki päivä olis voinu viättä. Jälkimmäine o see torelline.

Mää ajattele maalima parha parisuhre/isän/äireen päivä näi.

Olla lähretty kylpylä ja lilluta runsa kylpyvaahro keskel, jos viäl kuka terälehti kellu lämpimä vaahro ja vere pääl. Samas altas olla ja hilja olla ja taustal soi rauhottava musiikki iha hilja. Välil kilistellä kuahujuama ja Äijö silittele välil mun iso maha, minkä sisäl vauva välil potki napakast iha va riamutakses täst kaikest hyväst olost. Kylvy jälke meirä hiarota pääst varpaisi saakka ja mul levitetä semmost oike hyvä hajust voiret koko kroppa ja Äijöl jota semmost raikast miarost sitruunal tuaksuva öljy. Meil o hyvä aika ja mee päästä sviitti lepämä puhtaire lakanoire väli vähäks aika enne syämä meno. Ravintola o pikkase hämyne ja pöyril o kynttilöi ja vähintäs kaks valkost pöytäliina hyvä puuvilla, veitte ja haaruka ova raskai ja tarjoilija liikkuva hilja ja ova ain paikal ko tarvitte. Alkuruakan mää toivosi, et sen sais valita laajast salaattipöyräst ja pöyräl olis lämmint vaalia leipä ja makia saaristolaisleippä ja kunno voit. Pääruua sais valita ala carte listalt, mää ottasi varma jota nauraliha hyväl soosil ja salaatil, perunoist e välittäsis. Jälkiruuaks mää toivosisi  suklaakakkuvalikoima ja tuarei herelmi. Sit mää toivosisi et mee voitas mennä pikkase tanssima hitai ja mentäsis viäl piänel kävelyl ulos misä täysikuu paistasis ja Äijö antasis mul jonku kauni piäne koru lahjaks. Nukuttais keskeytyksest aamu saak ja huanepalvelu tois aamiaise huanese ja rauhas sais murustella rapeire, lämpimie sämpylöire murusi sänky, eikä olis kiire minnekkä ja eritote selkä ja kinttui ei särkisis yhtä.

Mite sit viätetä oikiast isämpäivä meil.

Mää heräsi ko Äijö lähti hakema lehte ja muu olis viäl väsyttäny iha kauhiast, mut ajatteli, et mun o pakko keittä kahvet. Enkä mää sitä pakost tehny, va siks, et mää rakasta tota möllikkääni. Kysysi et otaks kahve ja teeks mää voileippi? yks urahrus tarkotti, et juu ota kahve, mut toine tarkotti, et lämmytä mul sitä eilist pizza, ni ei tartte vaiva nährä. Kahve ja lehre jälke Äijö läks hetkiseks käymä töisä ja mää imuroitti, pesi vessa ja pisti hernesopa kiahuma, ko oli ottanu paistamani kinku liäme talte. Pisti myäs tuva uunit lämpymä ja kerranki nee lähti iha nikottelemat palama. Lui itte rauhas lehre, kävi suihkus ja Äijö tuli takasi. Pikase suihku jälke lähretti Äijö valkkama gourmet-ravinteli syämä eli ABC:lle. Samal ko käteväst saa tanki täyte ja jätetty viking-loto ja pelattu vähä herelmäpeli. Ja halpaki o. Täsä kohta mää miälestäni tein virhe, kosk o iha turha kuvitella pääseväs äitiepäivän huippuravinteli, ko itte o tarjonnu isäpäiväruua hualtoasemal. Mut Äijö oli tyytyväine, ei tarvinnu jonotella, kärvistellä tarjoilijoi ja orotta ruaka, joka parhaas tapaukses o yks hyttyse paska isol lautasel. Ruakan oli selkiä sianiska ja perunoi ja salaatis oli tarpeeks juusto ja sipula. Maitoki sai kuppisas, eikä mittä pilaantunut rypälemehu. Hää oli kauhia tyytyväine lahjaks saamasas catepillari huppari eli sai olla farku jalas ja ei mikkä paitapusero ollu kauluksines hiärtämäs. Verettyä semmose kunno satsi peruna ja läski hää ilmotti, et nyy hää mene tupakil äijie kans, et jua sää kahvet jos halua. No mää söi hänenki kakkupalas, vaik hiuka kuiva oliki ja ryyppäsi maito pääl, ko se kahve närästä ni kovi. Äijö jutteli ulkon rauhas kylä äijie kans Matilta satama rakentamisest ja vaikutti oike onnelliselt tupakki huules. Ajetti Helisnummel viämä kynttilöi kummanki isä haural ja mun pappa haural ja tavatti Äijö äiti ja sisaruksi. Tulti kotia, tehti pikkase puuhommi ja mentti maat. Nukutti ni valtava hyvi pari tunti ja sit Äijö halus viäl lähte hakema Salost vauhti ja vaarallisi tilantei leffa muaros ja iso pussi irtokarkkei.

Mitä ilmesemmi mul rötköttä sänkys harvinaise tyytyväine miäs. Ja mää ole onnelline ja ilone, et sain viättä tän päivä ilma suuri elkei rakastamani miähe kans. Ehkä se kiireetön arki sit kuitenki o sitä parast.