Määhän en oo koskaan kovin nuuka ihminen ole ollut ja yleensä yrittänyt ylenpalttisesti korvata ja voidella esim. henkilöt, jokka ova jota mun hyväkseni tehny. Mää ole niiko Santa`s little helper tääl töissäni ja jopa suvu klökikisa vaikuttava jäävä mult sivusuun. Nii siihe joulutouhu, ni ensmäst kertta elämässäni pääti tehrä oikke kunno saaristolaisleippä, ettei tartte Kuirolt osta. Hyvi mun taikina vaivautus ja nous ja tuaksu hyvält ja lopultas kolme tunni seisottamise jälkke, jopa pääty uuniki. (Resepti ei sit suasitella Rosetal, ko viire tunni leivontaurakka voi olla vähä liikka hänel, seisottako hää jotta muut, sen kolme tuntti... Rva Meri vois kyl kokeilla, ko tänä vuan hää meina loorakki itte paista.) Ensmäse tunni paistamise jälkke, piti lämppö vähentä ja pualentoist tunni pääst voirella siirappiverel. Mää ko ole kovapäine ja luule ain kaik paremma tiätäväni, pääti sekotta munt voitelunestese kahve ja siirappi. Sit mää ripsauti vähä suala siihe päällens, niiko ekstra mausteeks. Kauniilt see näytti kahre tunni jälkkeki ja just oikialaiselt ja mikä suuri onni Rouva Suuri Johtaja tuli yllätyskäynnil ja ihastelema, et siunakko ko hyvä haju tääl o. Tiätyst keräsi pisteet kottia. Mut sit mää intoutusi ko ajatteli sellast oikke rapsakka kuart siihe leippä voitelema viäl kertalles ja sit viäl kertalles. Sit alko näyttämä pahast silt, ettei see kahvesiirappiliuos vetäyrykkä enä sin leippä. Eikö mää nostama lämpötila. No jumakekkalis senttä, seehä imeytymä ko mämmis sinne leivä sisä ja omituise liarupaska färine kuari. Voi jee, mun maine kärsi kova kolaukse leipojana, jost suutahtanen mää pykäsi pysty viäl litra perunasetsuuri ja leipasi kaks oikke iso pyäriää leippää. Nee onnistuvasi hyvi, mut viäläki kaiverta tua saaristolaisleippä. Kyl mun varma tarttis kehitellä sitä klökiresepti va. Mul olis sellane idee tost porkkanaklökist...eksotiikka kehi nääs..8-o