Meitin virman kattojärjestö oli järjestänyt maalimalaajuse seminaari kauniise Tukholma kaupunki ja sinne määki suuntasi Rva Pomo ja yhre asiakka kans. Tukholmas meit oli 500 osallistuja 31 eri maast.

Mul ihmisoikeure ja tasa-arvosuus o ain ollu elämä kantava voima ja vaik mun roviol poltettas, nää o asioi mist mää e ikän miältäni käännä. O muu politiikkaki kosiskeltu, mut see ei ol muu varte. Mää usko lähialue vaikuttamise ja toise ihmise auttamise ja tukemise, laatiko lait jotku muut. Barrikadeil mää e lähre puhtast raha pualest, mut kehitysvammaste ja miäleterveyspotilaire pualest kylläki. Homoseksuaalit ja muut seksuaalivähemmistö ova tehne loistava tyät ihmisarvoje pualest oman suuntautumisensa tähre ja mun miälest ympärs maalima se tyä on kantanu hedelmä. Mut tiato hulluurest ja miäleterveyre ongelmist o vajavaist mones ni sanotus sivistysvaltiossaki. Viranomaise ei tiärä niist asioist mitä, kansalaise ei tiärä, "hullu" piiloteta koti tai laitoksi ja unohreta sinne. Laitoksis o pahimmillas va vähäisi apu ja tuki ja minkä ihmine tartte pysyäkses hengis. Laitokse ja yhteiskunna etu o jos hoirettava menehty nälkä, keuhkokuumeese, pitkittynese virtsatulehrukse tms. ja monesti se o myäs hoirettava etu. Ehkä Jumalan taivaas heil o parempi paikka. Kehitysvammase ova täs tilantes viäl heikommil ko mielenterveyspotila.

Mutta Tukholmaan. Seminaari kesti 5 päivä ja oli täynnä luentoi ja workshoppei. Tyäpäivä alkoi klo 9  ja loppui klo 17, iltaohjelma alkoi klo 18. Tee voitte kuvitella, et pikkase alko ramasema, varsinki ko e saanu nukuttu ja yäune jäivä semmosi kahre tunni pätki. Oma vaikeutes o tämmösen suamalais-jörrikkän totuttautua enklanni kiäle ja siirtä oma puhe kapasiteettis ko. kiälel.

Rva Pomo solmi hienoi tuttavuuksi viisaide ladyje kans ympäri maalima ja mää, no.. Mul o vähä semmone makneetti ittessä, et mitä hullumpi ja hauskempi ihmine ja yleensä miäs, ni see o mun kaveri. Niinpä mul o ny kaverina Richard Michiganista, Mike New Yorkista, Alvar Tukholmasta ja Dave Australiasta. Aivan loistavia tyyppejä. Lisäksi melkein sain ystävän Etelä-Koreasta, mutta hän vahingossa sylkäisi puhuessaan mun kasvoille ja hetkellisesti luulin, että poika pyärtyy ja mä joudun sen elvyttämään. Heidän kulttuurissa sylkeminen on ensinnäkin vissiin kielletty ja sitten kasvoihin sylkeminen on äärimmäisen halveksunnan osoitus. Kim siis lähes pyärtyi ja sen jälkeen kun sai itsensä lairoilleen, puhui korean sekaista englantia käsi tiukasti suullaan, joten..... :D Puhuin pitkään tulkin välityksellä Kantonin Kiinasta olevan tytön kanssa ja hän kertoi Kiinan suhtautumisesta mt-ongelmiin ja varsinkin niiden aiheuttamasta stigmasta (leimautuminen, leima). Parhaimmillaan koko perhe/suku voidaan leimata hulluiksi ja työnsaanti voi olla todella vaikeaa.

Mää osallistusi paraati miälenterveysongelmien stigmaa vastaan. Paraatis oli noi 1000 osallistuja, bändi soitteli reageet ja tunnelma oli katossa. Paraati oli juhla ja mul tuli miäle nää Pride-kulkueet, niis o varmast pikkase sama meininki. Kungsträdgardenis oli ilta pippalo, jos oli enemmä bändei ja meno. Se oli hiano kokemus. Seuraava päivä Aftonsbladetis oli pääkirjotukses juttu täst paraatist ja kyl se va semmottis o, ko 1000 ihmisest haeta se hulluimma näköne ni mää siin sit oli kuvas marssimas..

Arlandal oli ni väsymyksest sekasi, et mul oli iha eksyksis mikä maa ja valuutta oli. Osti tax-freest tuliaisi, lappasi suklaat ja hajuvet kori ja Äijöl tupakki. Hiuka verra epäröisi siin viinatiskil, mut hunterasi, et ko Äijö o merkkiuskolline Leijonal, ni turha mittä Absoluttei osta. Onneks!! Nimittäs lasku saatuain ihmetteli, et olipa helvetillise kallist ja sitä siin ihmettelemä. Juu, eihä Suame ja Ruatti lentoliikente välil mittä tax-freet ol ja Ruatti o helvetillise kallis maa. Laski et ne muutama suklaarasia ja se tupakki olis tullu Suames kaupast ostae 40€ halvemmaks. Mut nee ei tiätenkä olis ollu rakkaurel Arlandast ostettui ;D