Eilä mää oli neuvolas ja kaik oli iha valtava hyvi.

Neuvolatäreil o vissi semmone sisärakennettu viästintä systeemi misä nee aina muistutta, et sun elämäs o ny toisel sijal ja vauva o ykköne. Ei mul mitä sitä vasta ol, päivasto. Vatta alka kulkema sen verra erel, et ensmäsenä se vauva siäl kulkeki. Ensmäist kerta muute joku anto hyvä palautet mun painost, ei ol noussu, ei. No kyl mää kauhiast ihmettelisiki, jos olis kymmene kilo tullu lisä. No juu, mut neuvolatäti sit neuvoma, et ny ei voi olla enä itsekäs va kaikes se lapsi mene erel. Sanosi et ni se taita olla, mut hyvivoiva äiti o lapse etu, et kyl sitä äitiki tartte huamioira. Mee jätetti taas sit nää meirä hyvi pitkält ammattiasenteest johtuva ajatuksevaihro erimiälisyyre sikse. Tai no meil mittä erimiälisyyt ollu, kuha toretti asioi ääne.

Illal mul iski sänkys ni kauhia HIMO. Normaalist tää himo vois kohristu fiili tai mysli, suklaase, joskus jopa Äijö keskivartalo paikkeil, mut nyy mul iski iha selkiä ja vaativa VIINAHIMO. Mää rupesi oike hunterama et saaks täsä maalimas enä koska juara alkkoholi. Hyvä äiti ei varma jua.

Ristus kuulka notta mun ikeni veti. Mun teki miäli ensmäitteks HobNob nimist suht kevyt punaviini, sit mul teki pikkase vahvempa shirahi miäli. Mää e muist mikä numero BIN viineist see oli, ei kyl siält iha halvemmast pääst. Sit mul teki miäli musta rellu eli mun lemppari konjamiini. Jesus, mää muisti oike semmose vanhemma ja tummemma sherrynki. Tuli sit miäle etten mää sa glögeikä juara ja mite se ny tänä vuan ko Blossa vuasikertaglögiki mone vuare tauo jälke tule Suame. See kelputetti täl kerta vissi iha armost sen takia, et see o kahvearomine. Kaike maalima appessiiniglögi ja muut joutusis hankkima Ruatti pualelt. Sil hetkel mul ei muut viina tehny miäli. Oti muute sit yhre rosenti fiili ja mysli siihe pääl.

Tuli sit simmonenki olo, et onk nee panemise pantu tält ikä ja elämält. Tuli semmone oike nostalgine olo, et pitäsiks kirjotta kaike maalima miässeikkailuist hyvist ja huanoist ja sit oike ni huanoist, et niit vois melke pitä hyvin. Kaikemaalima rentuist ja retaleist. Alko semmonenki hunteeruttama, et mää e vissi enä kelpa kenellekkä. Et semmone saalistamine ja seksuaaline jännite o nyy eletty elämä. Sinänsä kyl iha hullu ajatus, ko emmää ol täs Äijö rinnalt minnekkä menos, enkä ol mittä haaveillukka, enkä kaipaillukka. Kyl see kaikki kotont löyty. Mut tuli semmone olo, et parast päivä päiväys meni jo- vinkue luja ja kaua sit.

Emmää oike voi orotta viirekympi villitystäkä. Mun pikku vauva o sillo vast häri tuski toisel kymmenel. Tosi mää muisti sit, et mää ole aikanas elämäni eläny ni, ettei ol tarvinnu kiikkustualis katu elämätönt elämä. Emmää tarkota mittä paha, kyl mää melke kiltti tyttö ole ollu. Mut emmää enä kyl mikkä erelliskesä ylioppilaska ol, sinänsäki ko e koska valkolakki hommannu.

No vanha mikä vanha. Mää luule, et jos laps isääs tule, äireen tartte viäl otta mont konjakki iha va syrämme taki. Ja anta sillo laaru voitta määrä. Mikä auttamat o seki vanha ihmise puhet..