Mun miäs, se ei ol homo sapiens. See o collector sapiens ja kaiken minkä se o kiin saanu, sen se pitä. Alalaji Homo sapiens hamsterius.

Äijöhän lähti jo viikko sitten pakkaama muuttotavaroi, sillä linjauksel, et pikkupikku punto kans heitetti iltasi muuttokeikoi Matilda. Hää varas kolme päivä siihe, et käy vaatte ja kama lävitte, et mitä viärä ja mikä mene roskikse. Suuri onkelma hänel oli, et mää muuta meiti asunno asuntolaks ja joka paikka o sänkyi täytenäs, hää halua talosas sohva. Sohva ja KAIK häne ihana, rakkas romus ja taulus. Ole koittanu selittä hänel, et ensmäne ostettava asia ei ol sohva, kosk sänkylläki voi maata ja katto telkkari. (Mää e ylipäätäs ymmärrä miks tartte osta sohvi, sängyt o pal mukavampi ja jokane saa röhnöttä mite tykkä, ei tartte ol viralline ja istu siäväst suaras ja sit jos tule viarai, ei tartte miätti minne ne pistä maate.) Ja, et vaik meil o huimast enemmä tila tulevas, ni keskikerrokses o ni vähä ehjä seinätila, et häne KAIK taulu, ei millä mahru sinne. Eilä viäti taulu Matilda ja yriti ehrotta, et jos muutama julistetaulu vois heittä roski, mut EI!!! EI, KAIKIL EI OLE VARA OSTA SEMMOSI KALLEI TAULUI KUN SUL O!!

Sovitti, et aamul lähretä pual yhreksä muuttama. Pual kahreksa aika alko jo tuskastunu tuhahtelu, kahve ja voileippä, ja kai ny voira lähte jo?? Ko o nii pal pakattava...... (Kolme VUOROKAUTTA pakkaamassa..) kakskymment yli kahreksa auto starttas. Yhreksään mennes olin pakannu kaik ne "valmiiks pakatut ja raakatut" vaatteet kaapeist ja kantanu ne puntoon. Aloin tyhjentää järjestelmällisest kaappie sisältöi ikea pusseihi, ko toine muuttomiäs ja pakulainaaja saapuva. Sit polteta tupakki r.a.u.h.a.s. Kysysi et voiks heittä roski kakskytvuat vanha liia puvuhousu, jokka ova liia lyhye ja liia tiuka vyätärölt. "Ei voi, ko niit voi käyttä halonhakkus". Kysysi vanhast nahkatakiroikalest, misä o äärest ruma ulkokuasi nahka/80-luvu villakangas ja sisäl "joskus-valkone sisätekoturkki", et voink tään heittä roski? "Ei voi, kun sitä voi käyttä halonhakkus". Sen haluan nährä, kuus kiloo painava äärest ruma takki ja puvuhousu, niinki hikises hommas... Mul palo pinna siin vaihes, ko kuallu bonsaipuu olis tarvinnu säästä ja roskiksi aletti kurkkima siihe malli, et miks mu hitusiks kulune vast kolkytvuat sit ostetu frotelakana ova roskikses. Äijöl palo hermo kines, ko yriti heittä helveti ruma ja pölyse noi metri pituse tekoruusu roski. See alko karjuma, et sää heittäsi kaik mun tavara romuna roski, et sun tavara ova va arvokkai.... Ei siihe auttanu, ko mielessäs todeta, et harvinaise oikias oli Äijö kerranki, ääne sanoi, et sul oli viikko aikaa blokata nää tavarat ja mitään ei tapahtunu, jolloin muuttomies alkoi tyynnyttelema ja kiiruust kantama kaikki helveti pölysi tekokukkasi (niit o valtavast) auto. Voi jesus, ei siin tiänny olisko itkeny vai nauranu. Sit ärähdetti, et kosk mää eres sa noi petivaatte poissängyst, et niiko jotta voisi tehrä.... Voi jumalauta.

The Talo on nyt onnellisen täyn romua ja rojua ja vaaleita mäntykalusteita, jokka oikiastas sopi sinne ni hyvi, ettei mittä remontti tartte tehrä ja sitä o niimpal, ettei mun tartte omii sinne viäräkkä. Jään vaan tänne kaupunkiasunto, ei tartte  riirelläkkä mistä, soitta va sillo tällö ja laitta lainahoitotilil raha. Helppo elämä.

Söin levyllise Fazerin sinist...