Mää ole Ööli, Ollin alterego mitä tulee paheelise elämä suhteen. Olli on nii helveti tunnolline ja tylsän säntilline. See on laittanu ittelles raamit, millane o kunnolline ja hyväksyttävä ihmine ja yrittää pysyy niis ahtais kuoris. Olli mieläst ihmise täytty tehrä helvetist töit, olla rehelline, raitis, jaa kunnolline. See pelkkä, et ihmise pitävä sitä tyhmänä, lihavana ja rumana, ettei kukkaan pirä siit ja kaik naurava ja pilkkaava sitä. See ei osaa relata.
Mää ryyppään ja rällään ja tutustun Irwinin laulun mukkaan horsman kukkasiin. (En siis muihi kukkasiin, mun ittesuajeluvaisto kieltää sen totaalisesti.) Mun ansioks voiraan laskea se, et Ollil ylipäätään on jotain jota muistella kiikkustualis. Saatikka, et see olis tavannu jonku vastakkais sukupualt oleva ihmise, muual ko kaukaa kirjasto jonos. Olli painaa pipo tiukal ja vahtii sen kiillotettu kilpee, ettei mitä naarmuu tulis. See o hillitty ja hallittu, eikä uskalla paskan roiskuu pitkin seinii. Se on helvetillise armoton ittelles, armoo silt riittää muil jakkaa, mut itelles see ei sitä anna.
Olli kysy kerra terapeutilt, et onks hää hullu tai niiko skitsofreenikko. Terapeuttii taas kerra vähä nauratti ja kerto, et on iha normaalii, et ihmises on erilaissi puolii. Hulluks Olli olis tullu, jollen mää olis tääl koliko pimiämmäl puolel. Joskus täytyy kyl kyseenalastaa, et onks tää se pimiämpi puoli, et kuka täsä pimiä on. Olli mielenterveyren takia mun täytyy ottaa välil valta ja voima ja ryämii pitkin katuojii ja nöyryyttää Ollii täyrellisest. Siin ko see sit kasaa palasii kasaan ja alkkaa taas hengittä ja kattoo peilist itteetäs, nii see huamaa, ettei see niin huano olekkaan. Mää luule, et Ollin eheytymine lähti siit, ko see ymmärsi, et Ööli K. Kala o iha yht hyvä ko Olli K. Kala ja ihmisyyte kuuluu epäonnistumine ja nurja puole elämine. Siit kyl vaan seuras se, et mää saan pistää enää kovin harvoin jalal koriast, ko Olli ymmärsi ettei see enä tartte muu ja alkkoholii kontrolloima mielenterveyttäs.
****************************************************************************
-Ööli, luuleks et tää oli vähä liia rankkaa ja sekavaa tekstii??
- Äääh se oliki tarkotettu lukemiseks hiuka eristyneimmil tahkonpyärittäjil..
-Pistetäks kuiteski tähä loppu jota kaunist??
-Joo pistetä meirä terapiabiisi pari vuare takkaa..
-Joo, laiteta vaan. See on Edelmani Samulin Helmi-kappale.
SINUSSA, ON SALALOKERO, SIELLÄ YÖ JA AURINKO.
KAJASTUS SUN SILMISTÄS, SE NÄKYY VAIKKET YMMÄRRÄ,
SE NÄKYY, VAIKKET VIELÄ YMMÄRRÄ.
MAININKEIHIN, SUUREEN VETEEN,
TÄYTYY USKALTAA KUN RANTA TULEE ETEEN.
EHKÄ AJELEHDIN SAAREEN, TÖRMÄÄN SATEENKAAREEN,
LÖYDÄN HELMEN , JOKA SINULLAKIN ON.
SINUSSA, ON HUONE VALOISA, SIINÄ TAKKAVALKEA.
KYYNELISSÄ VARSINKIN, VALO HOHTAA KAUNEIMMIN,
SE VALO HOHTAA LÄPI KAUNEIMMIN.
MAININKEIHIN, SUUREEN VETEEN,
TÄYTYY USKALTAA KUN RANTA TULEE ETEEN.
EHKÄ AJELEHDIN SAAREEN, TÖRMÄÄN SATEENKAAREEN,
LÖYDÄN HELMEN, JOKA SINULLAKIN ON.
SINUSSA, ON SALI JUHLIEN JA PÖYDÄT UPEIN KATTAUKSIN.
AINA KUN SÄ HYMYILET, MÄ MELKEIN KUULEN SÄVELET,
MÄ MELKEIN KUULEN JUHLASÄVELET.
MAININKEIHIN, SUUREEN VETEEN,
TÄYTYY USKALTAA KUN RANTA TULEE ETEEN.
EHKÄ AJELEHDIN SAAREEN, TÖRMÄÄN SATEENKAAREEN,
LÖYDÄN HELMEN, JOKA SINULLAKIN ON.
Kommentit