Tähän kuvaan kun saisin liitettyä tuon lintukuoron. Viserrys on valtava!!! Tästä postauksesta, tulee poikkeuksellisesti antimurteellinen.

Pääsiäinen on mennyt loikoillessa ja pihatöitä tehdessä. Äijön kanssa leikkasimme seitsemän isoa pensasta maan tasalle ja poltimme risut. Pesimme ikkunat ja vielä olisi tuo kivinen pelto tuolla haravoitavana ja kivet pitäisi kerätä pois. Äijö ei suostu ottamaan osaa mun "maanviljely"harrastukseeni . Tai kyllä hän kantaa 50 kilon multasäkit ym., mutta muuten projekti on minun. Noista pensaista vielä, että 6.5 on tilattu jätelava ja tarkoitus on repiä vanha orapihlaja-aita maan tasalle ja taloa ympäröivät kitukasvuiset pensasrykelmät. Siinä on nimittäin hommaa. Polttaa emme arvaa lähteä sellaista määrää oksia, ihan vaan naapureiden tähden.  The Talon palovakuutukset ovat kyllä kunnossa..

Tuossa portailla aamukaffella istuessani kuuntelin lintujen lauluja ja ajattelin kuinka hyvä täällä onkaan. Herrankukkarossa, kuitenkin vireässä Ruukkikylässä. Kaikki mökkeilijät olivat taloillaan pääsiäisenä ja puutarhatöitä on tehty urakalla. Mieleeni hiipi tuo kamala koiranpolttaminen, mistä iltasanomat raportoivat. Koko kylä on järkyttynyt asiasta, koska laavut ja Metsähallituksen retkeilyalue ovat aina olleet yksi matkailuvalttejamme. Käsittämätöntä. 

Että sain taas tunteeni kasaan, aloin miettimään kahvin ominaisuutta. Minkälaista sen on ollut alunperin tarkoitus olla? Laihaa, vahvaa, tosi vahvaa?? Minä kyllä tykkään tälläisestä mieto paahteisesta Juhlamokasta. Suhteessa yksi teelusikka kuppiin kahvia. Mustana ja tuoreena. Aivan parasta olisi jos kupillisen saisi pannukeitettynä. Mutta edes minä, joka olen hyvinkin kulinaristinen ihminen, en jaksa nähdä sitä vaivaa, että keittäisin pannukahvia. Sämpylät kyllä leivoin ja päälle luomukananmunaa ja juustoa, mutta se kahvin keittämisen vahtiminen ja odottelu. Ei, ei , kyllä ihminen on laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi tullut .

Kello on vasta yhdeksän aamulla, menisinkö vielä makoilemaan Äijön viereen. Pyhäaamun parhautta!!!